Amerikkalaisen paras ystävä
Olen tavoistani poiketen tuijottanut kohtuullisen paljon televisiota ja luulen, että olen nyt lähestymässä jonkinlaista kyllästymispistettä. Mitä uutisiin tulee, voisi jopa puhua lievästä ällötystilasta.
Uutisiksi naamioidut viihdedraamapläjäykset, joissa urhea ohikulkija pelastaa ammunnan uhriksi joutuneen pikkutytön, nuori valkoinen nainen on kadonnut (jostain syystä muiden ihmisten katoaminen ei näytä mobilisoivan uutistuotantoryhmiä) tai joku on taas keksinyt uuden laihdutusdieetin. Ehkä tähän mennessä paras näkemäni uutinen on pläjäys, jossa kerrottiin, että eräällä kuvernöörivaaliehdokkaalla on parta. Miksi tämä on uutisen arvoinen seikka? No, kuulema joidenkin tilastojen mukaan parrakasta miestä ei ole vielä kertaakaan valittu kuvernööriksi. Jos tuo ei ole jymyuutinen, niin sitten tiedä mikä...
Uutisista on kirurgisesti poistettu politiikka (tuollaiset partauutiset ilmeisesti luokitellaan täällä politiikaksi) ja kaikki viittaukset Amerikan ulkopuoliseen elämään. Itseasiassa minusta tuntuu, että maailma koostuu tasan kahdesta seudusta: New Yorkista (ja New Jerseystä) sekä New Orleansista.
Ja uutisankkurit. Ällöttävät helmihampaiset kaunottaret ja mahdollisesti vielä etovammat solariummiehet, tekevät uutisista vain yhden sitcomin muiden joukossa. Erityisen inhon olen kehittänyt näitä kahta uutispahvia kohtaan. Minulla on ikävä BBC:n ja YLE:n uutisia. Ne olisivat täällä kuin tuulahdus raikasta ilmaa ummehtuneessa uutisilmastossa.
Ja jos vielä sanon sanasen tv-ohjelmatarjonnasta. Tässä näyttävät olevan vaihtoehdot: sisäsiistit sitcomit, sairaaladraamat (erityisesti sellaiset joissa seurataan kandeja), poliisisarjat (erityisesti murhasarjat) sekä iänikuiset lakisarjat. Jonkinlaiseksi omaksi genrekseen voidaan ehkä luokitella yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvät draamasarjat. Suomessa näkee parhaat amerikkalaiset sarjat, mutta niiden lisäksi näkee hyviä brittisarjoja sekä vaihtelevantasoisia kotimaisia sarjoja. Plus joitain ruotsalaisia ja saksalaisia sarjoja siellä täällä. Jossain mielessä voi siis väittää, että laadukkaissa tv-ohjelmissa on enemmän valinnanvaraa rapakon sillä puolella.
Tietty täällä on kaikenlaisia hörhökanavia ja hispaanisaippuasarjoja. Mutta henkilökohtaisesti en niistä niin välitä enkä luokittelisi niitä laatutelevisioksi.
Uutisiksi naamioidut viihdedraamapläjäykset, joissa urhea ohikulkija pelastaa ammunnan uhriksi joutuneen pikkutytön, nuori valkoinen nainen on kadonnut (jostain syystä muiden ihmisten katoaminen ei näytä mobilisoivan uutistuotantoryhmiä) tai joku on taas keksinyt uuden laihdutusdieetin. Ehkä tähän mennessä paras näkemäni uutinen on pläjäys, jossa kerrottiin, että eräällä kuvernöörivaaliehdokkaalla on parta. Miksi tämä on uutisen arvoinen seikka? No, kuulema joidenkin tilastojen mukaan parrakasta miestä ei ole vielä kertaakaan valittu kuvernööriksi. Jos tuo ei ole jymyuutinen, niin sitten tiedä mikä...
Uutisista on kirurgisesti poistettu politiikka (tuollaiset partauutiset ilmeisesti luokitellaan täällä politiikaksi) ja kaikki viittaukset Amerikan ulkopuoliseen elämään. Itseasiassa minusta tuntuu, että maailma koostuu tasan kahdesta seudusta: New Yorkista (ja New Jerseystä) sekä New Orleansista.
Ja uutisankkurit. Ällöttävät helmihampaiset kaunottaret ja mahdollisesti vielä etovammat solariummiehet, tekevät uutisista vain yhden sitcomin muiden joukossa. Erityisen inhon olen kehittänyt näitä kahta uutispahvia kohtaan. Minulla on ikävä BBC:n ja YLE:n uutisia. Ne olisivat täällä kuin tuulahdus raikasta ilmaa ummehtuneessa uutisilmastossa.
Ja jos vielä sanon sanasen tv-ohjelmatarjonnasta. Tässä näyttävät olevan vaihtoehdot: sisäsiistit sitcomit, sairaaladraamat (erityisesti sellaiset joissa seurataan kandeja), poliisisarjat (erityisesti murhasarjat) sekä iänikuiset lakisarjat. Jonkinlaiseksi omaksi genrekseen voidaan ehkä luokitella yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvät draamasarjat. Suomessa näkee parhaat amerikkalaiset sarjat, mutta niiden lisäksi näkee hyviä brittisarjoja sekä vaihtelevantasoisia kotimaisia sarjoja. Plus joitain ruotsalaisia ja saksalaisia sarjoja siellä täällä. Jossain mielessä voi siis väittää, että laadukkaissa tv-ohjelmissa on enemmän valinnanvaraa rapakon sillä puolella.
Tietty täällä on kaikenlaisia hörhökanavia ja hispaanisaippuasarjoja. Mutta henkilökohtaisesti en niistä niin välitä enkä luokittelisi niitä laatutelevisioksi.
posted by Virpi at 8:09 PM
4 Comments:
Kertomasi pistää miettimään tiedotusvälineiden ja yhteiskunnan/ihmisten välistä suhdetta. Mediat heijastavat omaa aikaansa ja paikkaansa, mutta toisaalta ne varmaan kyllä myös vaikuttavat omaan aikaansa ja paikkaansa. Ei siis voi olla leikittelemättä ajatuksella siitä, millaisia me suomalaiset ehkä olisimme, jos meidän tv-(uutis)tarjontamme olisi pelkästään tuollaista.
Toisaalta, jotkut meillä valitsevat kaikesta mediamassasta juuri nuo samat "jenkkiainekset", kun taas toiset katsovat myös niitä laadukkaita brittisarjoja. Ääh, monimutkaista...
tuskailee A
Siis en mitenkään väitä, etteivätkö jotkut jenkkisarjat olisi hyviä, mutta kun itse pidän enemmän purevammista ja elämänmakuisemmista brittisarjoista. Suomessa voi valita, täällä ei.
Monet ovat spekuloineet että amerikkalaisten tiedotusvälineiden amerikka-, tai ehkä oikeammin paikalliskeskeisyyden ja toisaalta amerikan nykyisen ulkopolitiikan välillä on jonkinlainen suhde. On paljon helpompi myydä esim sota kansalle, jos kansalle syötetään kuvaa maailmasta paha-hyvä akselilla jossa on yksittäisiä tekoja, mutta ei laajempia konteksteja.
Luulen, että pitäisit 24:sta. Siitä puuttuu jenkkisarjoille ominainen vitsailu. Ihmiset hymyilevät tosi vähän (eikä niillä ole hymyilyyn kyllä syytäkään). Joutuvat tekemään muun muassa vaikeita moraalivalintoja. Ja presidentti on musta.
Apropoo, nyt kai Jenkeissä on muuten alkanut joku sarja, jossa presidentti on nainen (=Geena Davis)?
t. A
Joo, ovat vouhkanneet ko naispressasarjasta. Uutisissa muun muassa... (jeezzz...)
Post a Comment
<< Home