Eka päivä
Olin kuullut tarinoita kuinka harjoittelijat jättimäisessä kv-organisaatiossa eivät välttämättä saa tehdä mitään mielekästä ja päätyvät surffaamaan netissä kolme tuntia päivässä työtehtävien puutteessa. Ohjaajiaan he näkevät kerran tai pari. Ennakkoluuloja oli siis kertynyt muutama. Ainakaan ensimmäisen päivän perusteella ei ole pelkoa etteikö töitä riittäisi ja etteivätkä tehtävät olisi mielekkäitä. Itse asiassa resurssien puutteessa pyristelevä yksikköni näyttäisi olevan valmis antamaan (kaatamaan niskaani) kohtuullisen haastavia tehtäviä.
Saa nähdä miten pärjään. Ohjaajani puhui minulle sellaiseen tyyliin että olen kokemusteni ja koulutukseni perusteella täydellinen harjoittelija juuri heille. Saa nähdä miten suoriudun.
Väsyttää vain niin pirusti.
Saa nähdä miten pärjään. Ohjaajani puhui minulle sellaiseen tyyliin että olen kokemusteni ja koulutukseni perusteella täydellinen harjoittelija juuri heille. Saa nähdä miten suoriudun.
Väsyttää vain niin pirusti.
posted by Virpi at 4:11 PM
5 Comments:
Hienoa, näyttää siltä, että tuloasi on odotettu! Tsemppiä!
Miten New Orleansin tilanne muuten näkyy siellä?
t. A
Se ohjaaja on vaan lipevä. Jenkit viljelevät vuolaasti ihailevia adjektiiveja. Meikäläistä alkoi ehkä juuri se tympimään jossain vaiheessa, kun kaikki on niin fantastic ja awesome. Mutta se on asenteesta kiinni toki, mä olenkin tällainen nyreä hahmo.
t.Tiina
Ääh minua herkkäuskoista!:) Mutta pakko sanoa, että bloginpitäjämme kyllä olisi noiden adjektiivien arvoinen. :)
Amerikkalainen retoriikka on kyllä mielenkiintoista. Ja se ihmeellinen kyky (ainakin tositv-ohjelmissa) tuottaa loputtomat määrät vuolasta ja sujuvaa tunnepuhetta. Se on niin sujuvaa ja vakuuttavuuteen pyrkivää, että se (paradoksaalisesti!) syö puhujan uskottavuutta. Miksi, oi miksi!
meuhkaa työhuoneessaan A
Pieni lisäys vielä edelliseen: tunnustan katsoneeni Diilin "päätösjakson" eilen ja myös Bacheloretten päätösjaksoja on tullut (vahingossa) vilkaistua.
t. A
Täytyy sanoa ettei työyhteisöni ole ehkä kauhean edustava otos amerikkalaisesta työyhteisöstä (tai mistä minä tiedän vaikka olisikin). Porukasta löytyy ehkä yksi joka saattaa viljellä ylisanoja. Muut ovat lähinnä kyynisen understatement -tyylin kannattajia.
Post a Comment
<< Home