Kun ei kulje niin ei kulje...

Englanti nimittäin. Olen nyt ollut maassa kuukauden ja kieli ei millään tahdo lähteä käyntiin. Siis nimenomaan puhuttu kieli. Naapuri kävi äsken moikkaamassa ja olin kielen kanssa aivan solmussa. Arkipäivän jutustelu nimenomaan on vaikeata. Kirjoitettu kieli luistaa paremmin, ainakin mitä meilien kirjoittamiseen tulee.

Kielitaito näyttää vaihtelevan päivän mukaan myös. Joskus olen aivan totaalisessa kielikipsissä. Joskus höpötys tulee helppommin. Paljon riippuu myös puheen aiheesta. Mitä konkreettisempaa, sen vaikeampaa. Näin käy kun englannin oppii kirjallisessa yhteydessä eikä käytännön kanssakäymisessä.

Ehkä olen vain hidas oppimaan. Olen aina ollut hidas omaksumaan asioita. Olen sellainen tyyppi jolle maanantaina kerrottu vitsi valkenee torstaina. Mutta se valkenee. Ehkä kielen kanssa on sama juttu; hitaasti mutta varmasti... Ainakin toivon niin...