Lehteä perustamassa (ja wardenia tapaamassa)

Joka kerta kun joku asuincollegessa mainitsee asuintaloni wardenin nimen, on luvassa joko silmien pyörittelyä tai lempeähköä(?) valitusta siitä, kuinka ko herran kanssa ei kertakaikkiaan voi keskustella. Tai voi, mutta silloin herra warden on äänessä ja sinä kuuntelet. Mies on tunnettu vähintään puolen tunnin monologeistaan, jota vastaan hänen huoneeseensa eksyneen uhrin on turha vastustella. Tyyppi ei ole mitenkään epäystävällinen (vaikka joidenkin mielestä hän on rasisti ja sovinisti), vaan päinvastoin kannustaa ihmisiä tulemaan juttelemaan ja jakamaan huoliaan.

Eilen menin ensimmäistä kertaa tapaamaan tätä herra Wrightia, aiheenani collegen lehti. Joka ei siis ole elossa, mutta jota ajattelin mahdollisesti ryhtyä elvyttämään. Verkkomuotoisena tosin. (Mistä kuvittelen löytäväni aikaa??) Ja kyllä, sain kuin sainkin kuullakseni monologin aiheesta: edellinen lehti, sitä tehneet ihmiset, ongelmat joita liittyy näin heterogeeniselle väestölle tehtävään lehteen, ongelmat jotka liittyivät edelliseen toimituskuntaan, ei-englanninkielisten ihmisten kykenemättömyys ymmärtää englantia, brittilehdistön puoluesidonnaisuus, nykynuorison suhde sanomalehdistöön, sekä kuinka juttelemalla collegen asukkaiden kanssa (jotka usein ovat maansa kermaa) voi saada kuumista kansainvälisistä konflikteista sisäpiirin tietoa, jota ei medioista kuule. Mm. Darfurista voi sudanilaisten kanssa juteltaessa saada ihan toisenlaista infoa. Kuulema.

No, en vielä tiedä ryhdynkö lehteä tekemään, mutta jos ryhdyn, ko herralle voisi tarjota siinä kolumnistin paikkaa. Kolumnin nimi voisi olla vaikka "Wright's Monologue"...