Opiskelutovereiden kanssa tuopillisella
Ensinnäkin pahoittelut postaustauosta. On ollut kiirettä, viikonloppuvieras sekä angstista oloa. Olen sortunut jälleen kerran vanhaan paheeseeni eli elämän tarkoituksen (tai pikemminkin tarkoiteksottumuuden) pohtimiseen. Olo ei ole ollut hilpeimmästä päästä.
No, tänään sain vihdoin jonkinlaista epävirallista tuntumaa muihin poliittisen sosiologian opiskelijoihin. Eräs opiskelijoista ehdotti seminaarin jälkeen tuopillista pubissa. Ihan mukavilta vaikuttivat ne pari tyyppiä jotka raahautuivat paikalle. Koulutusohjelmamme vetäjäkin ilmestyi juomaan puolikkaan Guinnessin, mikä oli mukavaa. Ehkä sosiaalinen elämäni lähtee tästä vihdoin nousuun. (kovin paljoa ei nousuun kyllä tarvita..).
Nyt ei kyllä huvita mikään.
No, tänään sain vihdoin jonkinlaista epävirallista tuntumaa muihin poliittisen sosiologian opiskelijoihin. Eräs opiskelijoista ehdotti seminaarin jälkeen tuopillista pubissa. Ihan mukavilta vaikuttivat ne pari tyyppiä jotka raahautuivat paikalle. Koulutusohjelmamme vetäjäkin ilmestyi juomaan puolikkaan Guinnessin, mikä oli mukavaa. Ehkä sosiaalinen elämäni lähtee tästä vihdoin nousuun. (kovin paljoa ei nousuun kyllä tarvita..).
Nyt ei kyllä huvita mikään.
posted by Virpi at 1:54 PM
5 Comments:
Järkyttävän sitkeä syysflunssa vie täälläkin vedon pois ja tunnelman ajoittain vähän apeaksi. Mutta kyllä se siitä! Kohta on jo kevät ja elämä hymyilee taas!
:) Suvi
Kokemukseni mukaan ensimmäiset kuusi kuukautta ulkomailla ovat täyttä helvettiä, mutta sitten olo alkaa helpottaa. Kannattaa hankkiutua mahdollisimman aktiivisesti muiden ihmisten seuraan; ala harrastaa vaikka joogalentämistä tai savikiekkoammuntaa;-)
Joo, olen koittanut aloitella kaikenlaista harrastusta. Eksentrisin kokeiluni oli joidenkin kaliforniahörhöjen kehittämä itseilmaisu/rentoutusmuoto, jossa kävellään pitkin poikin huonetta pysähdellen välillä mitä ihmeellisimpiin asentoihin. En tuntenut lajia täysin omakseni, joten olen vielä säännöllistä sosiaalista harrastusta vailla.
Tervemenoa vaan, luuseri. Kuvitteletko olevasi kovakin jätkä kun olet ihan Lontoossa? Monet meistä ovat sen reissun tehneet ilman elämöintiä. No, tsemiä kuitenkin, tervetuloa kortistoon kun kotiudut.
Mitätön pikkublogini on saanut ikioman trollin piristämään muuten ehkä hieman kuivahkoa sisältöä. Mietin kyllä minkä takia trollini luulee, että minusta on kovakin juttu olla Lontoossa. Ehkä blogin nimi hämää (myönnän, se on harhaanjohtava -tosi asiassa voisin asua ihan missä tahansa sillä en näe Lontoosta muuta kuin kadunpätkän yliopiston ja asuincollegen välillä).
Tiedättekö muuten sen sanonnan, että ken on kyllästynyt Lontooseen on kyllästynyt elämään? Aika oikeaan osui henkilö, joka noin lausui: olen nimittäin aika lailla kyllästynyt elämääni ja kuinka ollakaan, Lontoo on minusta tasan yhtä kiinnostava kuin Kerava marraskuussa.
Niin ja en muuten ole jätkä..
Post a Comment
<< Home