Esseepiinaa

Palautin eilen esseeni tuttuun tapaani viime tingassa ja aika lailla viimeistelemättöminä. Tämä siitä huolimatta, että olin uhrannut niihin ihan kiitettävän määrän aikaa ja vaivaa. Toisen esseen kohdalla kävi niin hassusti, että huomasin puolitoistatuntia ennen palauttamista että siitä puuttuu argumentti. Ja se ei ole noin yleisesti ottaen hyvä juttu LSE:ssä. Toisaaltamuttasittentaastoisaalta –jaarittelu ei kuulu meininkiin täällä, vaan se mitä arvostetaan on selkeä, hyvin perusteltu argumentti, joka iskee oikean suoran (tai vasemman jos kirjoittaja on vasenkätinen) lailla lukijan tajuntaan. Päädyin tuossa tilanteessa rakentamaan jonkinlaisen hätäapuargumentin kopipeistaamalla strategisiin kohtiin argumentin pätkiä, jotka sitten kokosin lopussa toivottavasti edes auttavasti uskottavaksi toteamukseksi. Tuntuu tyhmältä ajaa jotain asiaa josta ei oikeasti tiedä oikeastaan mitään. Huomasin tuota essee-ensiapua antaessani, että päädyin ajamaan varsin mielenkiintoisia ehdotuksia humanitaarisen intervention käytön oikeutuksesta (joka oli siis esseeni aihe). Implisiittisesti ehdotin mm. maailmanarmeijan perustamista ja väitin, ettei humanitaarinen interventio ole legitiimi mikäli kukaan ei halua uhrata sotilaitaan ja muita resurssejaan interventioon – tämä siitä huolimatta, että koko maailman mielipide ja YK:n turvallisuusneuvosto olisivat yksimielisesti intervention puolella.

Mielenkiintoista tietää minkälaista kommenttia noista esseistä tulee. I'll keep you posted.