Taas täällä

Tällä kertaa lentovaihdot menivät nappiin, eikä tarvinnut viettää yötä lentokenttähotellissa. Törmäsin Amsterdamin kentällä jenkkiopiskelutoveriini syksyiseltä Politics of Resistance kurssilta (yksi niitä joiden kanssa eniten juttelin). Ko tyyppi oli tulossa Wienistä ja olimme menossa samaan koneeseen -ja kas kummaa: paikkamme olivat vierekkäin! Kertoi muuten olleensa vuoden töissä Kiinassa espanjankielisellä tv-kanavalla (kyllä!). Kotiin (koti??) päästyäni olin aivan rättipoikki. Elämä olisi kuitenkin ollut liian helppoa jos olisin päässyt suoraan koisimaan huoneeseeni: Alivuokralaiseni (amerikkalainen balettitanssija) oli nimittäin käsittänyt, että tulen takaisin vasta seuraavana päivänä.. No, asiat onneksi järjestyivät, sillä tyyppi oli jo saanut avaimet seuraavaan majapaikkaansa (huoneeseen samassa talossa, toisessa kerroksessa). Siirsimme sitten yhdessä -minä, tanssija, ja kummallinen nahkatakkihyypiönäyttelijämies- uskomattoman määrän tavaraa kerroksesta toiseen. Tuo näyttelijäkaveri puheli pompöösin kirjallisesti ja viljeli jatkuvasti kaikenlaisia älykkäitä mutta jotenkin teennäisiä sutkauksia. Kertoi seurustelleensa kahden suomalaistytön kanssa (ellen käsittänyt väärin) ja totesi, että suomalaisten sukunimet päättyvät joko "nen" tai "a".

Nyt pitäisi taas sopeutua elämään täällä. Ehdin tottua jo siihen, että ruokahuolto toimii, ja koko ajan on seuraa. Nyt olen taas ypöyksin.. (snif).