Katrina -the movieta odotellessa

Välillä tuntuu, että hurrikaani Katrina on onnenpotku medialle, joka hyödyntää siitä syntynyttä inhimillistä draamaa täysin palkein. Eräässä tv-ohjelmassa haastattelija suorastaan väänsi veistä yhden New Orleansista kotoisin olevan kuuluisuuden haavassa kuvailemalla kuinka ruumisarkut ovat nousseet pintaan lietsoen tyypin pelkoa siitä, että hänen vanhempiensa arkuille on käynyt samoin. Minun vinkkelistäni katastrofi siis vaikuttaa, hm, jotenkin viihteelliseltä. Kai se on se tapa kertoa tapahtumasta juuri yksittäisten ihmisten kohtaloiden kautta, töttöröö -musiikki uutisohjelmien alussa ja uutisankkureiden tapa puhua. Ehkä natiivien mielestä uutisointi on hyvinkin koskettavaa, en tiedä. Itse tarvitsisin vakavan tasaisella äänellä kerrottuja faktoja jotta osaisin suhtautua tapahtumaan jotenkin "todellisempana".