Iran sekoittaa pääni

Olen paikalliseen "graduuni" liittyen tehnyt hieman taustalukemista Iranista ja jutellut muutaman iranilaisen kanssa. Tämänhetkistä mielikuvaani Iranista voi nyt kuvailla yhdellä sanalla: sekava. Mitä pitäisi ajatella maasta, joka on täysin islamilainen valtio, mutta jossa pinnan alla tapahtuu kaikenlaista ei-niin-islamilaista. Naapurini valittaa että hän tuli Lontooseen turhaan (työt alkavatkin vasta viikon kuluttua) ja sen sijaan että hän voisi bailata Teheranissa tyyppi saa nyt tylsistyä Lontoossa... Toinen iranilainen tuttava puolestaan ei suostu vastaamaan meilitse lähettämiini kysymyksiin Iranista koska pelkää, että jotain kauheaa tulee tapahtumaan. Sanoi, että hän voi jutella kyllä, mutta hän ei kirjoita yhtään mitään... Aika mielenkiintoinen maa, etten sanoisi..

Selatessani artikkeleja Iranista netissä, törmäsin juttuun brittilehdessä, jossa oli aikalailla samoja pointteja ja viittauksia, joita oli taannoisessa esitelmässäni Politics of resistance -kurssilla. Kirjoittaja oli iranilainen toimittaja (kurssillani oli iranilainen toimittaja), ja juttu oli julkaistu jonkin aikaa esitelmäni jälkeen. Kuka tietää, ehkä olen inspiroinut ko tyyppiä. Tai sitten en. Täytyypä kaivaa tuon toimittajan meiliosoite, niin voin kysellä lisää Iranista (vaikka en tiedä kestääkö pääni enempää sekavuutta...).