Hei! Olen eksoottinen!

Törmäsin New York Timesin sivuilla artikkeliin jossa käsiteltiin Suomen menestystä klassisen musiikin saralla. Yhtenä elementtinä jutussa oli suomenkielen eksoottisuus. Olenko ainoa jonka mielestä englanninkielisissä lehdissä (silloin joskus kun Suomesta jotain kirjoittavat) aina jaksetaan tehdä numero siitä, että suomenkieltä (siis kirjoitetaanko tämä yhteen?) eivät ymmärrä ketkään muut kuin suomalaiset? Vaikka tuossa NYTin jutussa kieltä käytettiin varmaan lähinnä vain jonkinlaisena kehyksenä, jolla epämääräisestä eurooppalaismaasta tehdään edes jotenkin mieleenpainuvampi, niin rupesin vain pohtimaan, että tuntuukohan tuollaisesta keskiverto (amerikkalaisesta) monoglotista, että "eksoottinen" kieli on jonkinlainen händikäp tai menestyksen este? Siis kun miettii Euroopan kieliä, niin vaikka suurin osa (unkaria, suomea, saamea, viroa ja baskia lukuunottamatta) ovat enemmän tai vähemmän sukua keskenään ei keskinäinen kommunikointi juurikaan siitä parane muuta kuin lähisukukielten kesken. En minä ainakaan Etelä-Italiassa kauheasti englannilla edennyt.

Minulle muuten selvisi miksi ameriikkalaiset ovat niin huonoja muissa kielissä (sen lisäksi ettei niistä ole heikäläisille mitään hyötyä): alkavat kuulemma yleensä opiskelemaan vierasta kieltä lukiossa. Näin ainakin michiganilaistuttavani väitti. Eikö siellä olla tietoisia, että ihminen oppii vierasta kieltä parhaiten alle 12-vuotiaana?

Ja vielä kielitriviaa: tiesittekö, että hyvin monet turkkilaiset kuvittelevat suomen olevan turkin sukukieli? Jopa joku amerikkalainen tiesi kerran kertoa minulle tästä kielitieteellisestä faktasta.