Ohi on

Tentit ovat vihdoin kohdaltani ohi. Jotenkin kuvittelin, etta viimeisen tentin paatyttya olisin tuntenut helpotusta ja paastanyt ainakin pienen hihkaisun tenttisalin ulkopuolella. Mutta ei. Sen sijaan olen ollut jonkinlaisessa post-exam -tilassa, johon kuuluu armoton vasymys ja tylsamielisyys. No, ehka muutaman paivan sisalla elama alkaa taas palailla. Toivottavasti. Minusta tentit ovat aarimmaisen epareilu tapa mitata mitaan osaamista. Yhdessakin tentissa vietin kokonaisen tunnin totaalisessa paniikissa ja sossin taydellisesti kysymyksen joka oli ihan omaa osaamisaluettani. Vastauspaperini ovat taynna sotkua, yliviivattuja kohtia seka erilaisia nuolia ja rukseja. Mina ajattelen hitaasti ja se tottaviekoon nakyy epamaaraisissa raapustuksissani.

Mutta jotain kivaakin: On aina mukavaa saada hyvaa (melkeinpa ylistavaa) palautetta esseista. Erityisesti jos tama palaute tulee tunnetulta professorilta. Valitettavasti esseet painavat arvostelussa vain 25 %.

Mutta kuten hyva ystavani herra P aina sanoo: kuono kohti tuulta ja uusia seikkailuja. Tentit ovat nyt taaksejaanytta elamaa toivottavasti lopullisesti.