Peukalonpyöritystä ja byrokratiaa
Joopa joo. Se siitä ensimmäisen päivän optimismista. Pelkään pahoin, että pelot paikan byrokraattisuudesta ja kahden kuukauden työttömyydestä eivät ole olleet turhia. Mielekkäältä kuulostanut projekti onkin pieni hyödytön piperrys, joka pitää hyväksyttää tusinalla byrokraatteja ja toiveet päästä tekemään mielekkäitä tehtäviä ovat hiipuneet mitättömiksi toivonkipinöiksi edes jonkinasteisesta oppimiskokemuksesta. En tietenkään aio vielä luovuttaa vaan koitan änkeä palveluksiani toimistoni henkilökunnalle. Mutta ei hyvältä näytä. Ajatukseni harjoitteluni pidentämisestä kuukaudella ei tunnu enää kovin hyvältä idealta.
posted by Virpi at 3:14 PM
2 Comments:
No, jos se mitään lohduttaa, niin kyllä se aina näyttää hyvältä CV:ssä...
Tosi kurja tilanne joka tapauksessa, mutta älä vielä heitä hanskoja tiskiin, ethän?
t. A
Juu ei kannata luovuttaa. Ja ainahan voit ottaa asian niin, että jos he eivät älyä hyötyä sinusta, hyödy sinä heistä. Käytä työaikaa organisaation tarkkailuun ja siitä oppimiseen (kuullostaa ehkä tylsältä, mutta voi olla hyvä myöhemmin hyödyllistä, että tietää sen mitä kys. lafkasta, sen toiminnasta tai toimimattomuudesta tietää). Tai siten vaan surffailet netissä ja piirrät sarjiksia (hei, uusi YK ironinen sarjis!).
Täällä on välillä vähän samat fiilikset, vaikka taistelukenttä onkin pienempi -joskaan ei varmaan yhtään vähemmän byrokraattisempi.
Niin ja hei: sähän olet Nykissä! Siellähän voi tehdä ihan mitä vaan (onkohan se työkokemus nyt sittenkään niin tärkeää..)
-Sari,
yhä haaveillen lentolipuista Isoon Omenaan.
Post a Comment
<< Home