Etsitään: Elämän tarkoitus
Mietinkin, että milloin se taas alkaa. Elämän tarkoituksettomuuden voivottelu.. Kaikki alkaa tuntua typerältä näpertelyltä, opiskelu on pelkkää älyllistä sisäjumppaa ja millään ei ole mitään väliä. Olen myös huomannut misantrooppisten taipumuksieni esiinmarssin. ***uttaa kaikki omaa pikku elämäänsä näpertävät pikku ihmiset, joilla ei ole tätä samaa ongelmaa. Ilmeisesti olen vain kateellinen siitä että muut saavat jotain iloa piperryksistään. Tai siis, että joillakin on se ns. elämä. No, en vaivaa teitä enempää tällä aiheella, sillä tiedän ettei sitä pysty käsittämään ellei itsellä ole ollut samanlaisia fiiliksiä. (Ja jankuttaminen elämän tarkoituksettomuudesta on tavattoman tylsää luettavaa).
posted by Virpi at 1:38 PM
4 Comments:
Oih ja voih.
Luulen, että olen alkanut ymmärtää Virpiä yhä enemmän vanhetessani. Elämän merkityksettömyyttä, omien toimien turhuutta.
Juuri tänään tuntuu siltä, että kaikki muut ovat ahkeria, osaavia ja oikeasti lahjakkaita ja innostuneita siitä mitä tekevät. Minä haluaisin vain päästä tekemiseltä rauhaan ja tuntea edes jonkinlaista iloa jostakin. Pelkään vain pahaa, että minulla ei tule olemaan tulevaisuutta minkään alan parissa, missään. Olen laamaantunut tästä fiiliksestä. Ja tiedän, että kaikki on kuitenkin vain omaa syytäni.
Mutta huomenna kaikki voi olla jo toisin! Sen varassa kannattaa jatkaa yrittämistä.
VIB: Iran-työstäsi tulee varmasti ennen kuulumaton!
Sari
Vib, kuulostaa kovin tutulta. Ja tähän liittyy tietysti se, että valtaosa ihmisistä tuntuu elävän siinä uskossa, että eivät koskaan kuole eikä mitään pahaa heille ikinä tapahdu. Ja pipertävät ja nauttivat pipertämisestään.
Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat kokeneet kovia ja silti pipertävät ja nauttivat pipertämisestään. Miten SE on mahdollista?! Elämän tarkoitus ei ole ainoa mysteeri...
Joku sanoi, että pitää vaikuttaa niihin asioihin, joihin voi eikä miettiä semmoista, mille ei pysty tekemään mitään. En tiedä, oliko se oikeassa, mutta on pakko tunnustaa, että jostakin syystä olen huomannut sen helpottavan ainakin minun oloani. Joskus.
Kauheasti tsemppiä sinulle. Ja terkut Sarille, jonka tuntemukset kuulostavat myös tutuilta...
t. Anita, joka pipertää tehottomasti ja yrittää nauttia siitä
Nyt tuntuu siltä että näihin maallisiinkin asioihin vaikuttaminen on vaikeaa. En kerta kaikkiaan osaa jakaa aikaani ja olen taas saamassa opiskeluni solmuun. Ja tutorini murskasi paikallisen gradun aiheeni, enkä oikein tiedä miten mennä tästä umpikujasta eteenpäin. Tutorini(tai supervisor) on pelottava nainen ja menen aina lukkoon sen kanssa enkä pysty artikuloimaan ideoitani (jotka kylä ovat aikalailla solmussa nekin). Ensi viikoksi: essee, esitelmä, puoliessee + lyhyt esitelmä. Jes..
Terkkuja sinne päähän :)
Moi,
Artikulointia saattaa helpottaa, jos kirjoittaa ideansa itselleen etukäteen ylös, edes ranskalaisilla viivoilla. Silloin joutuu myös jäsentämään umpisolmuiset ajatukset joksikin järkeväksi kokonaisuudeksi. (Tätä olet kyllä varmaan jo koittanutkin.)
Ja siis pakko on myöntää, että joskushan ei auta, vaikka kuinka tietäisi, mitä olisi sanomassa. Yhtään järkevää sanaa ei vain tule suusta... Onneksi, Vib, se on yleismaailmallinen ilmiö eikä koske vain sinua.:)
- Anita
Post a Comment
<< Home