Kesätunnelmissa (not)

Vanha misantrooppi minussa herää näin kuuman kesäilman saavuttua. Ihmiset parkkeeravat suurissa ryhmissä ulos oluelle tai piknikille asuinpaikkani nurmikkoalueille ja nauravat kovaäänisesti myöhään yöhön. Ikkunastani aukeaa kaunis näköala asuinpaikkani varsiin suureen puutarhaan josta tulevat äänet kuuluvat huoneeseeni todella hyvin. Joillakin on sosiaalista elämää, joillakin ei. Minä kuulun jälkimmäisiin. Ehkä osittain tämän tietyn ulkopuolisuuden takia minua on alkanut ottaa päähän nämä kovaääniset ihmiskertymät. Enkä jaksa ängetä mihinkään porukkaan koska oikeastaan minua ei huvita. Misantrooppi minussa ei nyt oikeastaan kaipaa seuraa. Ei ainakaan näiden ihmisten seuraa. Sen sijaan olen alkanut kaivata hiljaisuutta: ei enää kovaäänistä keskustelua ja hihkumista naapurihuoneesta, ei enää kadulta kuuluvaa älämölöä, ei enää lähiurheilukentältä kuuluvaa huutoa, ei enää ihmisten illanviettoääniä puutarhasta.... Onneksi sitä on luvassa ensi kuussa kun siirryn kimpsuineni ja kampsuineni Suomeen, jossa sijaitsen ainakin elokuun loppuun asti.