Ongelma: keski-ikäiset naiset

Minä pelkään keski-ikäisiä naisia. (En tietenkään kaikkia, tiedän monia todella mainioita keski-ikäisiä daameja, mutta argumentin vuoksi kannattaa pitää pointtinsa pelkistettyinä). Supervisorini yliopistolla on juuri tyyppiesimerkki keski-ikäisestä naisesta, joka saa päässäni hälytysjärjestelmän päälle. Tyyppi ei ole inhottava eikä varsinaisesti vastenmielinen, varsin kärkevä kylläkin. Olen aivan varma, että jos supervisorini olisi mies ja puhuisi samalla tavalla en menisi samalla lailla lukkoon kun nyt tämän tapauksen kanssa nyt tapahtuu (joka kerta). En ota kovin henkilökohtaisesti miesten sanomisia ja osaan suhtautua muutenkin paljon rennommin miehiin. Mutta keski-ikäiset naiset... Juttelin viime viikolla samasta aiheesta (paikallinen gradu) ensin tuon supervisorini kanssa ja sen jälkeen koulutusohjelmastani vastaavan hepun kanssa. Ensiksi mainittu tapaaminen oli katastrofi, toinen ainoastaan lievä epäonnistuminen. Toisessa aivoi menivät solmuun, kielitaitoni lähti lomalle ja tunsin itseni muutenkin aivan totaaliseksi ääliöksi kun taas toisessa pystyin artikuloimaan asiani edes jotenkin siedettävästi. Jännä juttu. Tosin varsin huono gradun edistymisen kannalta...