Ei jaksa smalltalkia ei
Olen aika totaalisen kyllästynyt smalltalkiin. Ja tervehdyksiin jotka alkavat "How ya doin/How are you. Chitchat kiintiöni on totaalisen täynnä enkä jaksaisi enää yhtään vääntää tikusta asiaa. Ei ole tapahtunut mitään josta jaksaisi puhua, en seuraa mitään (uutisia/elokuvia/urheilua) josta voisi vääntää juttua. Joskus aikoinani höpötin mielelläni niitä näitä enkä jäänyt kovin usein sanattomaksi oli kyse sitten urheilusta, elokuvista tai vaikka marsunkasvatuksesta. Nyt ei vain jaksa. Olin juuri alakerran kahvilassa, jossa seurasin sujuvia höpötyssessioita argentiinalaisvenäläisamerikkalaisenglantilaisen, iranilaisazeriturkkilaisen ja virolaisen välillä ja tunsin itseni aika totaalisen tylsäksi ihmiseksi.
posted by Virpi at 1:37 PM
3 Comments:
Eikö tulekin kiusaus sanoa, mitä todella kuuluu! Että "nyt ei kuulu ollenkaan hyvää, on tämmöistä ja tämmöistä ongelmaa eikä valoa tunnelin päässä juuri näy".:)
Smalltalk on tainnut rantautua Suomeenkin pysyvästi. Tunteet sitä kohtaan on kyllä ristiriitaisia minullakin.
t. Anita:)
Mutta minulla ei sinänsä ole mitään smalltalkia vastaan. Jos ei tunne ihmistä kovin hyvin, niin se on ihan jees. Nyt vain kiintiöni on täynnä. Luulen, että jätän sosiaalisen kanssakäymiseni tervehdyksiin enkä jää enää höpisemään. Kai ihmiset jo tietävät minut sen verran hyvin etteivät siitä loukkaannu.
Maassa maan tavalla. Itseänikin joskus nuo tekaistulta kuulostavat kyselyt ärsyttivät, mutta eipä siinä mitään. Jees on ihan yhtä hyvä vastaus kuin nou. Monien brittien mieleen ja porukkaan pääsee juuri kaikkein helpoiten yrittämällä hieman ymmärtää.
Suosittelen. Vaikka rasittavaahan se toisinaan on.
Post a Comment
<< Home