Nuorisorikollisia

Näillä nurkilla ongelmaksi on muodostunut joukko teini-ikäisiä, jotka ajan kuluttamisen lisäksi rikkovat autoja, varastavat autoista tavaraa, heittävät ihmisiä kivillä (ainakin yksi nainen on saanut kivestä päähänsä) ja häiritsevät pyöräilijöitä (joku jätkistä hakkasi kepillä käteen toista naista tämän pyöräillessä ohi). Lisäksi muutama kannettava tietokone on varastettu huoneista (esim. kaksi kundia kiipesi keskellä päivää tikkaita pitkin toiseen kerrokseen ja veivät tuttavani läppärin). Myös ikkunoita on rikottu. Poliisi pohtii valvonnan lisäämistä alueella.

Jotenkin uskomattomalta tuntuu, että teinijoukko saa mielensä mukaan vandalisoida aluetta eikä mitään saadaämä aikaiseksi. Sama porukka hengaa jatkuvasti asuincollegen ympäristössä, ilmeisesti ilman mitään pelkoa siitä, että heidät tunnistettaisiin tms. No, toivottavasti poliisi saa jotain aikaiseksi. Kerran päivässä paikan kiertävä partio ei oikein tunnu riittävän.

Luokkayhteiskunta porskuttaa

Kävin tässä viikolla juttelemassa taloni wardenin kanssa asuincollegeni alivuokralaispolitiikasta. Minulla oli lähinnä teknisluonteisia kysymyksiä siitä mikä on sallittua ja mikä ei. Warden, tuttuun monologityyliinsä, alkoi jälleen höpöttää kaikista mieltään liikuttavista asioista mm. siitä, kuinka taloon ei kaivata alivuokralaisiksi minimibudjetilla matkustavia ihmisiä (tosin opiskelijoiden minimibudjettimatkailu on hänestä tietenkin ymmärrettävää). College on hänen mukaansa uniikki paikka, jonka tunnelmaa ei haluta pilata paikkaan kuulumattomilla ihmisillä. Paikallisessa kontekstissa ymmärrän ko herran aidosti elitistisen ajatuksenjuoksun: tänne ei haluta mitään työväenluokkaista porukkaa nurkkiin pyörimään. Luokkayhteiskunta edelleen olla möllöttää Briteissä.

Toinen wardenin huolenaihe oli naisten vessapaperin käyttö.

Islannista päivää

Jostain syystä puolet ihmisistä joille olen joskus maininnut kansallisuuteni muistaa minun olevan Islannista. No, fair enough, molemmat päättyvät sanaan land.. Oikeasti islantilaisia on omien havaintojeni mukaan täällä suhteettoman paljon suhteessa kansakunnan kokoon. Osa tietenkin selittyy sillä tosiasialla, että islantilaisnuorison on melkein pakko lähteä ulkomaille opiskelemaan jos paikallinen korkeakoulu ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mutta silti.

Väliaikainen naapurini on Islannista (en ole tosin nähnyt ko tyyppiä) ja viime viikonloppuna eräissä bileissä oli islantilainen kundi, joka uhkasi stagedaivata sängylle joka oli täynnä ihmisiä. Kerran ihmisiä varoitettuaan herra hyppäsi kaikella vauhdilla porukan sekaan. Kukaan ei onneksi loukkaantunut. Islantilaisen kanssaopiskelijat kertoivat silmät pyöreinä, että seminaareissa hän on todella vakava ja äärimmäisen asiallinen. Jotenkin ko tyyppi vaikutti jotenkin, hm, suomalaiselta...

Viihtymisestä

Olen tulossa Suomeen kolmeksi viikoksi joululomalle ja lieväksi yllätyksekseni olen huomannut, etten ole kauhean innoissani noin pitkästä jaksosta Suomessa. Pidän tätä merkkinä siitä, että viihdyn täällä aika hyvin. Mitä minä siellä, kun voin olla täällä? Sitä paitsi minulla on kaksi esseetä kirjoitettavana ja luulen, että niiden väsääminen sujuisi sutjakkaammin täällä. Toisaalta Suomessa saisin ilmaista ruokaa... mmm...food...

Briteissä pääsee helpommalla

Juttelin eilen eräissä bileissä vähän päälle parikymppisen kundin kanssa, joka on töissä Britannian ulkoministeriössä. Kaverilla oli taskussaan pelkät kandin paperit (Bachelor's degree) ja silti tyypillä oli vastuullaan kahden Afrikan maan deski (toinen niistä veiläpä aika iso maa). Tämä kundi on siis Britannian ulkoministeriössä se henkilö, joka tietää noista maista eniten. Kaveri kertoi, ettei Brittien ulkoministeriöön tarvitse edes valtiotieteellistä taustaa, vaan tutkinto esim. englannin kielestä riittää.

Jos Suomessa yrittää ulkoministeriöön töihin pelkillä kandin papereilla pääaineena Suomen kirjallisuus, voi olla varma, että sinut ohjataan tukipalvelusektorin esimiehen luokse, jossa voi sitten kehua kuinka hyvä siivooja/keittiöapulainen/toimistoapulainen sitä olisi. Muutenkin tuntuu, että Suomessa täytyy olla maisteri relevantissa aineessa SEKÄ omata relevantti työkokemusta päästäkseen esim. johonkin ministeriöön töihin. Briteissä suurin osa viettää yliopistossa kolme vuotta, jonka jälkeen voikin vaikka hakea jonkin yhtiön graduate training -ohjelmaan tai mennä esim. edellämainitun ulkoministeriön virkamiespääsykokeeseen. Maisterin paperit tekevät sinusta lähestulkoon tutkijan. Monet maistereiksi itsensä lukevat näyttävät nimittäin olevan kiinnostuneita nimenomaan akateemisesta urasta. Tai ainakin useampi kuin Suomessa.

Suomessa jokaiseen hommaan tarvitaan vähintään neljän vuoden ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto.

Ruandan suurlähettiläs

Ruandan suurlähettiläs vieraili asuincollegessani puhumassa naisten roolista Ruandan jälleenrakentamisessa. Suurlähettiläs (nainen) oli kutsuttu collegeen epäviralliselle aamiaiselle ja kuunnelllessani hänen puhettaan kansanmurhan jälkeisestä Ruandasta aloin pohtia pitäisikö pyrkiä elämässään (työssään) tekemään jotain oikeasti hyödyllistä... Parantaa maailmaa tai jotain. Täällä sitä vain piperretään aika yhdentekevien asioiden parissa kun taas jossain päin maailmaa taistellaan Tosi Isojen Asioiden parissa.

Ruandassa on muuten eniten naisia parlamentissa koko maailmassa. Ettäs tiedätte.

Lakihan on kivaa!

Ainaisen kitinän sijasta kerron vaihteeksi jotain positiivista. Tänään ihmisoikeusseminaarissa ja -luennolla havaitsin, että lakikysymykset voivat oikeasti olla varsin mielenkiintoisia! Olen aina ollut siinä uskossa, että kaikki juridinen on tappavan tylsää, mutta nyt tiedän, että näin ei välttämättä asian laita ole. Sekä oikeusfilosofia, että teknisemmät kysymykset herättivät minussa mielenkiintoa. Ajatella. Tsekatkaa vaikka Natural law ja legal positivism -mielenkiintoista!

Niin innoittunut olin juridisesta heräämisestäni, että raahasin itseni väittelytilaisuuteen, jossa aiheena oli Irakin sodan laillisuus.

Aivan väärässä paikassa...

Käväisin tänään LSE:n "harjoittelupaikkamessuilla" (internship fair). Astuessani tungokseen tiesin heti, etten ollut oikeassa paikassa. Tilassa pyöri tummia pukuja ja siistejä jakkuja sekä messuplakaatteja joissa luki Goldman Sachs, Pricewaterhouse cooper's, USB jne... Kaikennäköistä sijoituspankkia ja muuta vastaavaa yltiötylsää jättiyhtiötä, joissa poliittisen sosiologian opiskelija soveltuu korkeintaan lattian pyyhkimiseen. No, otin hyödyn irti siitä että olin paikalle raahautunut ja toin saaliinani kyniä yms opiskelijalle tarpeellista pikkutavaraa.

Opiskelutovereiden kanssa tuopillisella

Ensinnäkin pahoittelut postaustauosta. On ollut kiirettä, viikonloppuvieras sekä angstista oloa. Olen sortunut jälleen kerran vanhaan paheeseeni eli elämän tarkoituksen (tai pikemminkin tarkoiteksottumuuden) pohtimiseen. Olo ei ole ollut hilpeimmästä päästä.

No, tänään sain vihdoin jonkinlaista epävirallista tuntumaa muihin poliittisen sosiologian opiskelijoihin. Eräs opiskelijoista ehdotti seminaarin jälkeen tuopillista pubissa. Ihan mukavilta vaikuttivat ne pari tyyppiä jotka raahautuivat paikalle. Koulutusohjelmamme vetäjäkin ilmestyi juomaan puolikkaan Guinnessin, mikä oli mukavaa. Ehkä sosiaalinen elämäni lähtee tästä vihdoin nousuun. (kovin paljoa ei nousuun kyllä tarvita..).

Nyt ei kyllä huvita mikään.

Kirjastonapinaa

Napisen vielä vähän kirjastoaiheesta. Paitsi että kirjoja ei riitä, niin kirjastotilat ovat paikoin tosi viileät, etten sanoisi kylmät. En ymmärrä minkä ihmeen takia näiden englantilaisten pitää tuulettaa kylmällä säällä. Osaako kukaan vastata tähän? Ulkona on kylmä joten totta kai tuuletus pistetään kohtaan jäätävä ja ikkunat sepposen selälleen. No, lukupöytien alueella ei moista extremeä onneksi harrasteta. Tosin lukupöytiä ei tietenkään erottele mitkään seinät tai muut näköesteet vaan vastapäisen tyypin nenänkaivuusessiot, pöydän naputukset yms ärsyttävät pikku harrastukset on pakko vain kestää. No, asuincollegen kirjasto on onneksi mukava paikka. Ja lämmintäkin siellä on. Ja ah niin hiljaista. Sinne ei vain voi viedä yliopiston pikalainoja. Kuvassa paras ystäväni Muppe ko paikassa.

Kirjatonna ei ole kiva olla

Nyt alkaa vähitellen ottaa pahasti aivoon yliopiston kirjastofasiliteetit. Täällä luetaan todella paljon kirjoja viikossa, mutta kurssikirjasto on aivan minimaalisen kokoinen opiskelijoiden tarpeisiin nähden. Kaksi kirjaa pitäisi riittää 30 opiskelijalle! Kirjametsästykseen menee paljoa liioittelematta tunti päivässä. Prkl.

Pelasta amerikkalainen!

Osoita solidaarisuutta -auta liberaalia Amerikkaa!

Ohjelmassa amerikkalaisen diplomaatin grillausta

Tänään (tai oikeastaan eilen, koska kirjoitan tätä niin myöhään) asuincollegeen port talkia pitämään oli kutsuttu Yhdysvaltain Lontoon suurlähetystöstä korkea diplomaatti aiheena Yhdysvaltain vaalijärjestelmä. Alustuksensa jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Ja yleisöhän esitti kysymyksiä... Ei tosin niinkään USA:n vaalijärjestelmästä, vaan ko maan ulkopolitiikasta, Bushin aivoituksista, terrorismin vastaisesta sodasta, Irakista, USA:n arroganssista maailmapolitiikassa jne. Kysymysten vire oli negatiivinen, paikoin jopa vihamielinen. Itse asiassa voisi sanoa, että Bushin vaalivoitosta vittuuntuneet ihmiset latasivat täyslaidallisen tätä amerikkalaisdiplomaatin naamaan. Ko tyyppi joutui pahasti puolustuskannalle ja diplomaattisen asiallisen asenteen sijaan oli aistittavissa varsin selkeää ärsyyntyneisyyttä. Puhekin oli jonkinlaista arroganttia saarnaa. Alustuksensa alussa hän kertoi kuinka Colin Powell on kannustanut heitä ottamaan osaa kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja kertomaan Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. "Ilmeisesti paljon on vielä tehtävää", hän loppupuolella totesi. Näinkin voisi ajatella...

Joukkopako Kanadaan

Vielä vaaleista. Moneen täällä on iskenyt ns. post-election depression. Vaalien tulosta voivotellaan, päitä pudistellaan, ja amerikkalaiset täällä uhkaavat muuttaa Kanadaan. Oheinen uudistettu Yhdysvaltain kartta vastaa kanadalaisiksi haluavien jenkkien toiveisiin.

Missä muuten luuraavat kommentaattorit, mitä siellä Suomessa ajatellaan Bushin voitosta? Täällä jyllää election blues.

Tyrmistystä ja epätoivoa

Bushin vaalivoittoa ei juurikaan ole juhlittu näillä kulmilla, kuten ei varmaan sielläkään. Tänään Politics of resistance -kurssin seminaarissa oli varsin synkeitä ilmeitä. Kurssin amerikkalaiset uhkasivat luopua kansalaisuudestaan. Amerikkalaisopiskelutoverit sanoivat etteivät he ymmärrä miksi heidän maansa on tuollainen. Iranilaisnaapurini puolestaan sanoi, että kuullessaan Kerryn tappiosta hän oli purskahtaa itkuun kesken hölkkäsession juoksumatolla. Hänen mukaansa Iranin ja USAn suhde ei koskaan parane jos Bush jatkaa samaan malliin.

Apropoo: Katsottiin naapurin kanssa telkasta mielenkiintoinen BBC:n terrorismi dokumentti. Ilmeisesti kaikenkarvaiset terroristipidätykset ja FBI:n "onnistumiset" terroristiverkon paikantamisessa USA:ssa on roskaa. Itse asiassa mitään todisteita al-qaida terroristien olemassolosta USAssa ei ole. Pahamaineisilla neokonservatiiveilla on tässä näppinsä pelissä...

Vaalivalvojaisissa

Kävin ihmettelemäss asuincollegen kahvila/baarissa järjestettyjä vaalivalvojaisia. Kovin oli tunkua. Aika paljon amerikkalaisia collegessa näyttää majailevan (vaikka oli paikalla toki muitakin).



Yksi collegen asukki pääsi haastateltavaksi CNN:n lähetykseen. Siis studioon. Ko tyyppi tekee väikkäriä LSE:ssä ja kävi valvojaisissakin kääntymässä. Ohimennen kuulin, että jolla kulla on samoja kursseja John Kerryn tyttären kanssa (joka siis myös opiskelee LSE:ssä). Huipulla siis ollaan..



Bush ja Kerry ehtivät kaikilta kiireiltään collegemme vaalivalvojaisiin. Bush kertoi, että hänen lempivärinsä on okra (koska se on maanläheinen ja Bush rakastaa amerikkalaista maaperää). Kerryltä kysyttiin onko hänellä karismaa ja Kerry kertoi, että karisman nykyinen merkitys on peräisin 1700-luvulta.

Vaalit lähestyvät...

Ja asuincollegeni amerikkalaisyhdyskunta pistää tänään pystyyn vaalivalvojaiset isolta screeniltä. Aion mennä keskiyön tietämillä pällistelemään mikä on meininki. Iranilaisnaapurini ovessa on Kerry-tarra, omassa ovessani on sinitarralla kiinni lego-ukko kädet ylhäällä ja vieressä post-it -lappu jossa lukee "Kerry celebrating". Vaikka ei Kerrykään varmasti mikään unelmapresidentti ole. Olin viime viikolla kuuntelemassa LSE:n sosialistien keskustelua kumpi on pahempi: Kerry vai Bush. Luulin, että kyse oli isostakin tapahtumasta, mutta paikalla olikin vain kourallinen vallankumouksesta vakavalla naamalla puhuvia maisteriopiskelijoita. Alustaja oli löytänyt sata ja yksi syytä miksi Kerry on lähes yhtä paha kuin Bush. Ralph Nader sen sijaan...

Että pitääkin yhdellä miehellä olla tässä maailmassa niin paljon valtaa.. Eihän se ole edes demokraattista..