Imigrantteja, hipstereitä ja konservatiivijuutalaisia

Minusta ehdottomasti mielenkiintoisimpia piirteitä New Yorkissa on sen erilaiset asuinalueet. Kävelin tänään Brooklynissä kolmen erityyppisen asuinalueen läpi, joissa jokaisessa oli oma tunnelmansa ja omanlaisensa ihmisensä. Aloitin vahvasti puolalaisesta Greenpointista, jossa tein ostoksia halvoissa vaatekaupoissa. Jatkoin matkaa kohti hip ja cool -ihmisten asuttamaa Williamsburgia, jossa kävin kavereiden kanssa syömässä zenhenkisessä ultracoolissa thairavintolassa. Kävelemällä muutaman korttelin etelään päätyy puolestaan hasidijuutalaiseen osaan Williamsburgia, jossa suuret lapsikatraat kirmaavat leikkipuistossa, miehillä on parta ja musta vaatetus ja naisilla konservatiivinen pitkä hame ja huivi.

(Sosilogiaa jonkin verran lukeneena minun täytyy vielä mainita, että Greenpoint on tyypillinen esimerkki (viimeaikaisten) siirtolaisten asuinalueesta kun taas Williamsburgin hipsteralue on osoitus ns. gentrification -prosessista, jossa huono alue muuttuu varakkaiden kotikulmiksi).

PS: Kuvasarjaa kuuluu lukea alhaalta ylöspäin.

Williamsburgin hasidialueella menn��n sunnuntaina kouluun. 

Kun jonkin aikaa k�velee yht� Williamsburgin p��v�yl��, Bedford Avenueta, p��tyy hasidijuutalaiselle alueelle.  

Williamsburgissa katuh�rh�iss�kin on tyyli�. 

Williamsburg, 10 minuutin k�velymatkan p��ss� greenpointista, on puolestaan on hipsteraluetta (kuvaankuulumattomalta vaikuttava henkil� oikealla on tuttavani joka ei asu Wburgissa). 

Greenpoint on vahvasti puolalaista aluetta. 

Vasemmistohörhöjä ja oikeistoääliöitä

Jotenkin tuntuu, että tämä maa on jakautunut kahteen leiriin. Niihin, joiden mielestä Bush on täysi ääliö ja niihin, joiden mielestä liberaalihomoilla on liikaa valtaa ja Irakissa osamanpaskiaiset pitää hirttää sukukalleuksistaan. Jälkimmäistä näkökulmaa saan mm. kuunnellessani radiota lenkillä. Radioni ei nimittäin vastaanota kovin montaa asemaa ja jos haluan kuunnella jotain muuta kuin urheilua, sää- tai liikennetiedotuksia on vaihtoehtona varsin vahvasti oikealle kallellaan olevan radiopersoonan puheohjelma. Myös paikallinen sanomalehti, New York Post, antaa osviittaa oikeanpuoleisesta ajattelusta.

Vaikka sympatiseeraankin Bushin vastustajia (joita newyorkilaisista lienee vahva enemmistö), olen huomannut, että oikeistoääliöiden vastapainona löytyy myös vasemmistohörhöjä. Eräs tuntemani naispuolinen alkuasukas epäili, että Pakistanin maanjäristys saattoi johtua siitä, että öljynporaus alueella on järkyttänyt maapallon tasapainoa..

Olisi mielenkiintoista tavata joku oikea Bushin kannattaja. Lontoossa opiskellessani yhdellä kurssillani oli pesunkestävä oikeistoamerikkalainen, jota tultiin ihmettelemään kauempaakin. Työpaikallani sen sijaan alkaa aina nimittelykilpailu kun valtakunnan johtaja ilmestyy televisioruutuun. Ehkä minun täytyy vain uskoa etten tule tapaamaan oikeata oikeistoamerikkalaista tällä reissulla.

Minun palani kakusta. 

Paljon Onnea Suurelle Kansainv�liselle Organisaatiolle 

What was your name again?

Minulla on nimi, joka on suurimmalle osalle (englanninkielisiä) ulkomaaneläviä varsin hankala lausua. Olen kuitenkin havainnut mielenkiintoisen eron englantilaisten ja amerikkalaisten lähestymistavassa nimeeni. Englantilainen ei edes yritä opetella sitä. Itse asiassa englantilainen, ilmeisesti itsensä mokaamisen pelossa, usein jättää ensiyrityksenkin kesken. Amerikkalaiset sen sijaan eivät peljästy outoa nimeä. En ole vielä törmännyt yhteenkään amerikkalaiseen joka ei alkaisi käyttää nimeäni heti alusta lähtien.

Hauskimman version nimestäni tuottavat ehdottomasti kiinalaiset. Olen pohtinut voisinko adoptoida tuon hauskan ääntämismuodon taiteilijanimekseni. Se viittaa niin söpöön eläimeenkin.

Minulla sen sijaan on massiivinen ongelma nimien muistamisessa. Ja nyt kun sinäkin, hyvä lukijani, sanot mielessäsi että sinulla on sama ongelma, minä korotan heittämällä pöytään onnettoman kasvomuistin. Törmään jatkuvasti uppo-outoihin ihmisiin, jotka tuttavallisesti tulevat juttelemaan hississä tai ruokalassa. Minulla on aina ollut tämä ongelma, mutta Suuressa Kansainvälisessä Organisaatiossa se korostuu eksponentiaalisesti.

Kaikille maailman ihmisille pakollinen nimilappu rintaan!

Kadunkulmajengi�. 

Juutalainen kaupunki

Vaikka kaikenmaalaiset ihmiset ovat lyöneet oman leimansa tähän kaupunkiin, minusta mielenkiintoisin, (ja todennäköisesti myös vaikutusvaltaisin), uskonnollisetninen ryhmä täällä ovat juutalaiset. Visuaalisesti katukuvasta erottuvat hasidijuutalaiset miehet, jotka tunnistaa mustista vetimistä ja parrasta. Vietin viime viikonlopun Brooklynissä, jossa joka kadunkulmassa tuntui seisovan ryhmä mustapukuisia partaniekkoja juttelemassa. Osaksi tämä juutalaisten runsaus katukuvassa saattoi johtua juutalaisista juhlapyhistä, mutta selvää oli, että liikuimme juutalaisilla kulmilla (synagoogista ja juutalaisista kouluista päätellen). Erityisen kiinnostavaa minusta on se, että nuoret pitävät kiinni perinteistä ja sitoutuvat käsittääkseni aika tiukkoihin käyttäytymissääntöihin -mukaan lukien tuohon miesten tummanpuhuvaan pukukoodiin. Ja toisin kuin muslimiyhteisöt, jotka ovat usein vastikään maahan muuttaneita ryhmiä, (hasidi)juutalaisilla on pitkät juuret New Yorkissa. Ja silti erillinen kulttuuri elää niin vahvana etteivät (ainakaan kaikki) hasidijuutalaisnuoret vaihda maallistuneeseen kulttuuriin ja käy sporttipubissa kaljalla baseball-lippis päässä.

Juutalaisperäisten ihmisten kontribuutio New Yorkin kulttuurielämään tuntuu myös olevan vahva. Olen pariin otteeseen käynyt komediaklubeilla (stand-upia yms), ja monet esiintyjistä ovat maininneet juutalaiset juurensa jossain vaiheessa esitystä. Ja miksi ei, New Yorkin juutalaisilla on vahvat perinteet viihteen parissa Woody Allenista Seinfeldiin.

La la la lallattaa

Jostain syystä jotkut ihmiset täällä purskahtavat välillä laulaa lallattamaan julkisella paikalla. Havaintojeni mukaan yleensä kyse on mustasta miehestä, mutta olen kyllä bongannut valkoisen pukuhemmonkin hoilaamassa pari värssyä metron portaissa. Enkä siis nyt tarkoita mitään itsekseen hyräilyä vaan ihan kunnollista äänijänteiden väräyttelyä.

Ehkä täällä on elämäniloisempaa väkeä tai sitten nämä kultakurkut toivovat, että joku levy-yhtiön edustaja sattuu kiinnittämään huomiota heidän lahjoihinsa. Jos vaikka joka toinen aamu töihin mennessä lurauttaa jotain niin ehkä vuodessa parissa jokunen musiikkibisnestyyppi osu kohdalle.

Kaupassa pännii taas

En ole vieläkään oppinut paikallisille kaupankäyntitavoille ja menin taas sössimään supermarketissa. Kuvittelin, että "buy one, get one free" tarkoittaa samaa kuin Englannissa tai Suomessa. Eli kun ostaa yhden tuotteen, saa toisen ilmaiseksi, tai suomalaisittain "kaksi yhden hinnalla". No such luck. Kyse oli vain pastakastikkeista, mutta silti. Kaikenlaisiin hyviin diileihin tuntuu aina liittyvän joku pikku koukku, joka tekee siitä vähemmän hyvän diilin.

Kun venyttää dollaria yhtä tarkasti kuin meikäläinen kaikki tämmöinen ottaa päähän. Prkl.

"Toimii", musiikkikriitikkonne New Yorkista toteaa. 

En saanut oikein kameralla tallennettua artistin rentoa reggaehiphopliikkumista. Mutta uskokaa pois, meno oli todella notkeaa. 

Tuokin oikealla seisova hattup�� heilui lavalla asti. 

Katu-uskottavasti kipassa: juutalaisreggae rokkaa

En juuri koskaan raahaudu keikoille tai konsertteihin. Itse asiassa en oikeastaan kuuntele musiikkia (paitsi vahingossa radiosta). Tänään kummallinen musiikkiallergiani kuitenkin hieman hellitti kun kuulin tätä Hasidi-juutalaista reggaeartistia juutalaista uutta vuotta juhlistaneessa ilmaistapahtumassa. Pidin tämän Matisyahu – nimisen partahemmon energisestä ja tyylikkäästä reggaehiphop vaikutteisesta musiikista sekä siitä tosiasiasta, että tyyppi käsittelee sanoituksissaan hengellisiä ja spirituaalisia asioita iänikuisen ihmissuhdeläpinän sijaan/lisäksi.