Lontooblogi vaikenee

Olen takaisin Helsingissä. Pommi-iskut tekivät eilisestä metromatkasta Heathrown lentoasemalle tavallista, hm, jännittävämmän. Ja rasittavamman. Jouduin vaihtamaan metroa useampaan kertaan aamuruuhka-aikaan riesanani 22 -kiloinen rinkka ja n. 7 kilon käsimatkatavara. Pistin hieman huolestuneena merkille, ettei poliiseja tms turvallisuudesta vastaavia henkilöitä näkynyt juurikaan metroasemilla. Ihmiset näyttivät noin yleisesti ottaen olevan kuitenkin varsin tyynen oloisia. Minäkin keskityin lähinnä mielessäni kiroamaan raahaamaani tavaramäärää. Lentoasemalla oli yksi ylimääräinen tarkastuspiste, mutta ainakin päällepäin kaikki näytti ihan normaalilta. Pari poliisia konekiväärien kanssa, mutta niitä saattaa nähdä Lontoon lentoasemilla muutenkin.

Lontoo -blogini on nyt tullut tiensä päähän. Toivoin, että se olisi ollut enemmän havaintoväline suurkaupungin elämään, mutta opinnoista ym syistä johtuen havainnointi jäi vähäisemmäksi. Pahoittelen sitä. Mutta kiitokset uskollisille lukijoille, jotka ovat jaksaneet seurata edesottamuksiani saarivaltion pääkaupungissa. Kesä sujuu kotikulmilla, mutta syksy saattaa tuoda uudet haasteet uudella mantereella. Jos kaikki sujuu hyvin, voi olla, että saatte lukea havaintojani (tai angstitilitystäni) eräästä toisesta suuresta kaupungista ja siellä sijaitsevasta suuren suuresta organisaatiosta. Ainakin muutaman kuukauden. Jos näin käy, muutan blogin nimen paremmin paikkaa vastaavaksi. Niin ja jos jollakulla on vihjeitä mistä löytää (muutamaksi kuukaudeksi) edullinen asuinpaikka ko kaupungissa niitä otetaan hyvin kiitollisena vastaan.

Oikein hyvää kesää kaikille! Ehkä tapaamme vielä.

Pommi-isku iski kuitenkin kotiinkin päin

Juuri kun sitä luuli, että torstain pommi-iskut eivät onnistuneet tappamaan tai haavoittamaan ketään asuinpaikassani, käy ilmi, että yksi työntekijöistä täällä on todennäköisesti kuolleiden joukossa. En tuntenut henkilöä mitenkään erityisesti, mitä nyt näöltä tunsin ja pari sanaa vaihdettiin joskus. Naapurini myöskin mainitsi, kuinka oli missanut 10 minuutilla yhden pommi-iskun koska oli päättänyt mennä töihin hieman aikaisemmin.

Ja elämä jatkuu..

Jotenkin minusta tuntuu, ettei Lontoota loppujen lopuksi nuo pommi-iskut niin paljoa hetkauttaneet. Ihmiset juttelevat niitä näitä ja eilen kulmilla sijaitseva ravintola oli tavalliseen tapaan tupaten täysi väkeä. Monet sanovat, etteivät he olleet kovinkaan yllättyneitä iskusta. Itsekin muistan Lontooseen muuttaessani, että New Yorkin ja Madridin jälkeen on hyvin mahdollista, että Lontoossa pamahtaa. Mietin vain pamahtaako se silloin kun minä olen täällä.

Asuinpaikassani ei ilmeisesti kenellekään käynyt kuinkaan, vaikka kuulema muutama joutui silminnäkijöiksi ja olivat siitä järkyttyneitä. Illalla asukkaat käytiin läpi ovi ovelta ja sisääntullessa laukut turvallisuussyistä tarkastettiin. Paikalliselle sairaalalle ilmoitettiin, että collegestamme löytyy eri kieliä taitavia ihmisiä, jos on tarvetta käännöspalvelulle.

Olen maanantaina tulossa Suomeen ja mietin mitenköhän kannattaisi seikkailla Heathrowlle. Ennen eilistä vastaus olisi ollut yksinkertainen: Muutaman minuutin kävely Russell Squaren metroasemalle ja siitä suoraan Piccadilly Linella lentokentälle. Jos ko linja toimii maanantaina, luulen että kaikesta huolimatta menen sillä.

Poliisit neuvovat miten toimia julkisen liikenteen ollessa poikki. 

King's Crossin kulmilla iltap�iv�ll�. Rauhallisen oloista. 

Koko Lontoo jalkaantui. 

Lontoon räjähdykset

Asuinpaikkani ympäristössä kuuluu hälytysajoneuvojen ulvonta ja poliisit olivat sulkeneet osan pääkulkureittinäni toimivasta kadusta. Sekä metrossa että busseissa on tapahtunut räjähdyksiä, mutta kaikki on edelleen aika epäselvää. Kadunkulmassa seissyt poliisi ei suostunut kertomaan tarkemmin mitä on tapahtunut. Mainitsi vain jotain rautatieasemasta ja että osa kadusta oli suljettu varotoimeksi.

Hyvä ystäväni P lähti tänä aamuna Lontoosta osa tavaroistani matkalaukussaan. Elleivät tavarani olisi painaneet niin paljon, P olisi ottanut metron, mutta koska raahattavaa oli niin paljon hän päätti ottaa taksin. Onneksi. Minulla oli myös kaverini kanssa puhetta, että mentäisiin British Museumiin tänä aamuna. Onneksi emme menneet, sillä yksi räjähdyksistä tapahtui Russell Squarella.

Jacques, olemme sinulle hvin, hyvin vihaisia...

Chiracin kommenteista noussut suomalainen kohu on huuhtoutunut Britannian rannoille asti: BBC raportoi: Finns find food quip hard to swallow. Timesissa muistutettiin myös, että Suomella on tämänpäiväisessä olympialaisten isäntäkaupunkiäänestyksessä kaksi ääntä... (Pariisi ja Lontoo molemmat kilpailevat vuoden 2012 kisa-isännyydestä). Toki brittilehdistöllä on luontainen kiinnostus nimenomaan tähän juttuun, koska Chirac mollasi ennenkaikkea brittiruokaa ja brittejä. Suomi antaa tässä nyt hieman sivustatukea brittien ranskalaisvastaisuudelle.

Suomessa Euroopan hirvein keittiö?

Englantilaisen keittiön huonon maineen tietävät kaikki, mutta Ranskan presidentti Jaqcues Chiracin mukaan Suomesta löytyy Euroopan karmaisevimmat sapuskat. Näin ko äijä jossain tokaissut:

According to French newspaper Libération, Mr Chirac thought he was off-microphone when he delivered his forthright assessment of Britain's food and farming methods. He was talking to his Russian counterpart, Vladimir Putin, and the German chancellor, Gerhard Schröder, at a meeting in Russia yesterday. He was heard saying: "You can't trust people who cook as badly as that. After Finland, it's the country with the worst food."

Rupesin tuota lausuntoa lukiessani miettimään, että mitä suomalainen keittiö oikeastaan on. Siis onko kyse sellaisista kulinaarisista kukkasista kuin kalakukko tai, uuuuhh, ne kammottavat joululaatikot? Vai edustaako suomalaista keittiötä paremmin vaikkapa savustetut kalat (ahh..), ruisleipä ja uudet perunat? Minulle suomalainen ruoka on yksinkertaista, vähän prosessoitua ja usein luonnosta suoraan saatua. Ehkä suomalainen ruoka on yhdistelmä hirveitä kulinaarisia kokeiluja, jotka ovat jääneet elämään liian pitkään, sekä mutkatonta luonnonläheistä ruokaa, jota ei ole pilattu liialla käsittelyllä. Minusta on kuitenkin kohtuutonta noiden joidenkin gurmeekauheuksien perusteella leimata suomalainen ruoka huonommaksi kuin brittipöperöt. Täällä paneroitujen ja rasvaisten "kalojen" ("overprocessed fish mush", niin kuin minä kalatarjontaa täällä mieluusti kuvailen) kotimaassa minulla on todella ikävä savustettua siikaa.

Kun teiltä joku kysyy minkälainen suomalainen keittiö on, mitä te vastaatte? Onko ylipäätään olemassa jotain sellaista kuin suomalainen keittiö?

Köyhät kyykystä

Täällä saarivaltiossa on kohkattu Live 8 -konserteista, G8 -kokouksesta ja Make Poverty History kampanjasta jo hyvän aikaa. En edes minä -medioita varsin huonosti seuraavana ihmisenä- ole onnistunut välttämään tunnetta, että tässä kampanjassa on kyse nyt jostain todella suuresta. Kaikki (kansalaiset, poppitähdet, poliitikot) näyttävät olevan mukana. Jopa kaikinpuolin epäpoliittinen bilehilenaapurini on allekirjoittanut G8 -maille suunnatun vetoomuksen. Olen koittanut vilkuilla New York Timesin ja Suomen medioiden sivuja selvittääkseni onko ko kampanja iskenyt edes jotenkin samansuuruisella voimalla muihin maihin, mutta luulen, että Yhdistynyt Kuningaskunta on kaikkein eniten tässä hommassa mukana. Jännä juttu. Britannia rulaa. Ainakin tässä asiassa.