Kotona ollaan

Kierrettyäni puoli Eurooppaa pääsin lopulta perille Helsinkiin. KLM:n vaihtoyhteys petti Amsterdamissa, joten vietin yön lentokenttähotellissa. Seuraavana aamuna (hirvittävän aikaisin) lensin Tukholmaan josta vihdoin sain lennon Helsinkiin. Ilman matkatavaroita tosin, mutta eihän kaikkea voi vaatia.. No Finnair ystävällisesti toi rinkkani seuraavana päivänä kotiin asti.

Minua saa pyytää kahville/glögille. :-)

Terveisiä kirjastosta

Täällä istun enkä muuta voi. Kolme esseetä pitäisi olla tammikuussa valmiina. Koitan keksiä jotain iranilaisista blogeista Politics of resistance kurssin esseen sisällöksi. Tiesittekö, että Iranin yliajatollalla ja maan vallakkaimmalla miehellä Ali Khameneilla on omat nettisivut? Nyt tiedätte.

Täällä kirjastossa istuu nainen, joka puree jatkuvasti purkkaa suu auki. Sama mässytys oli päällä eilenkin. Miten joku jaksaa jauhaa tuntitolkulla purkkaa?? Ko tyyppi on varmaan amerikkalainen -jostain syystä jenkit jauhaa purkkaa usein suu auki. Ärsyttävää.

Juristi/motoristi/toimittaja

Tutustuin eilen juristiksi (barristeriksi) valmistuvaan ralliautoilevaan naiseen, joka on ennen lakiuraansa työskennellyt toimittajana moottorialan lehdissä. Tyypille tarjottiin toisen juontajan paikkaa BBC:n Top Gear -ohjelmassa, mutta laki ja yksityiselämän varjelu vetivät pidemmän korren. Kaikenlaista porukkaa täällä asuincollegessa laahusteleekin. Monilla näyttää olevan mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan.

Suurlähettiläs tarinoi

Britannian entinen Uzbekistanin suurlähettiläs Craig Murray kävi LSE:ssä kertomassa kokemuksistaan kyseisessä maassa. Murray sai potkut ilmeisesti koska arvosteli kohdemaansa ihmisoikeusloukkauksia sekä Britannian välinpitämätöntä suhtautumista niihin. Ja aika hurjia tarinoita tyyppi ko maasta kertoikin. Terrorismin vastaisen sodan varjolla Uzbekistan saa tehdä kansalaisilleen näköjään ihan mitä tahansa. Olennaista on kuulua Yhdysvaltojen johtamaan Hyviksien koalitioon -joka on siis tätänykyä varmin tapa välttää kansainvälinen arvostelu.

Mutta oli tuo Murraykin aika erikoisen oloinen mies -ei missään tapauksessa stereotyyppinen diplomaatti.. Luokittelisin tuon yhden esiintymisen perusteella tyypin lievähköksi(?) brittieksentrikkotapaukseksi. Mietin kuinka pahoin herran agenda kärsii uskottavuusonegelmasta joidenkin juttujensa ja tuon tietynlaisen habituksen takia. Sääli sinänsä. Jos tyypin väitteet pitävät paikkansa, niin ns. ihmisoikeudet ovat yksi iso vitsi mitkä uhrataan ilman muuta Reaalipolitiikan alttarilla.

No, ketä kiinnostaa joku Uzbekistan..

ps. Olen menettänyt (toivottavasti väliaikaisesti) langattoman nettiyhteyteni huoneessani. :-( Kone väittää että yhteys on hyvä tai erinomainen, mutta palvelinta ei vain löydy.

Naiset vaaliuurnilla

Väsäilen juuri esitelmää naisten ja miesten eroista äänestyskäyttäytymisessä (ei omavalintainen aihe). Kirjallisuuden mukaan 80-luvulla Jenkeissä naisista suurin osa alkoi äänestää demokraatteja ja miehistä suurin osa republikaaneja. Aikaisemmin tilanne oli ollut päinvastoin. Naisten enemmistö on siis tätä nykyä Ameriikassa vasemmalle kallellaan. Millainenkohan tilanne on Suomessa? Yritin ottaa selvää, mutten löytänyt tähän hätään mitään dataa Suomesta tähän asiaan liittyen. Jos jollain on jotain, edes hämärää käsitystä, onko Suomessa miesten ja naisten välillä puolueäänestämisessä ero ja jos on, millainen, niin heittäkää kommenttia.

Vieraita Hollywoodista

G.W. Bushia inhoava Hollywood-stara tulee ensi viikolla puhumaan asuincollegeeni median vallasta. Kyse on ns."port talkista", jossa portviinin vauhdittama/lauhduttama yleisö saa esitelmän jälkeen esittää kysymyksiä. Onkohan ko tyyppi yhtä ärsyttävä kuin elokuvarooleissaan? Ensi viikolla selvinnee.

Omassa pikku kuplassa

Jotenkin viime ajat ovat tuntuneet kuin eläisi kuplassa. Sitä näpertelee jotain omien juttujensa kanssa, eikä ole oikein kosketuksissa ympäröivään maailmaan. Ihmettelen miten muut ihmiset oikein muodostavat suhteita toisiinsa. Koko ajan ihmiset juttelevat toistensa kanssa (ja puhun nyt siis yliopistosta/asuincollegesta), istuvat kahvilla tai lounaalla yhdessä jne. Miten tuollainen tapahtuu? Jotenkin minulta puuttuvat luontevat kontaktipinnat, josta tuollainen kahvittelu tms voi lähteä liikkeelle. Pari kertaa olen änkenyt mukaan pubiin, ja se on ollut ihan jees. Mutta noin muuten sitä on aika yksin. Mutta tilanne ei toisaalta eroa elostani Suomessa, joten mikään ulkomaan valitus tämä ei ole.

Harrastustoiminta on tietenkin luontevin tapa viettää aikaa ihmisten kanssa: viime viikonloppuna olin päivän tallomassa mutaisilla poluilla Kentissä asuincollegen hiking-kerhon kanssa. Ensi sunnuntai-iltana menen asuincollegeni Amnestyn postikorttikirjoitustilaisuuteen. Kaikkea täytyy koittaa, paitsi kansantansseja jne.

Toisaalta opiskelujen kanssa on sen verran tekemistä ja olo on jotenkin yleisväsy, ettei tuo sosiaalinen puoli nyt aivan A1 -asialta tunnu.