Kokolattiamatot rulaa 

Kokolattiamattojen luvattu maa

Inhoan syvästi kokolattiamattoja enkä käsitä miksi ne ovat tässä maassa niin suosittuja. Kerros jossa asun on siunattu monet opiskelijasukupolvet nähneellä kammottavan näköisellä kokolattiahirvityksellä joka on täynnä kaikenlaisia tahroja, läikkiä ja reikiä. Kotiin tullessani huomasin, että joku on ilmeisesti kompastellut ja kaatanut riisiateriastaan kolmanneksen oveni tuntumaan. Inhoani ko sisustuselementtejä kohtaan ei yhtään vähennä epäilykseni siitä, että noilla pölyn ja moskan kerääjillä saattaa olla jotain tekemistä sitkeiden hengityselinoireitteni kanssa. Pelkään, että viime syksystä asti piinanneet ongelmat ovat jonkinlaista allergiaa tai astmaa (jota suvussa kyllä löytyy). Piru vie.

Erakkoainesta

Täällä maailmanmetropolissa kökkiessäni olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi että omaan vahvan erakkotaipumuksen. Ajatus keskelläeimitään -asumisesta on paikoin suorastaan houkutteleva. Ehkä opintojen päätyttyä muutan jonnekin Jumalan selän taakse kasvattamaan lampaita ja ostan haulikon. Sillä voi sitten kärttyisänä pelotella niitä kerran vuodessa lähimaastoon eksyneitä retkeilijöitä. Lontoo haaskautuu minunlaiseeni itsekseennyhertäjään.

Olen muuten edelleen kipeä (montakohan kuukautta tämä helvetin flunssantapainen tauti on oikein kestänyt?).

Terveisiä Walesista

Kävin viikonloppuretkellä Walesissa hiking-klubin kanssa. Olisi sen ajan voinut hyödyllisemminkin käyttää -esimerkiksi esseiden kirjoittamiseen. Olen liian epäsosiaalinen moiseen isolla porukalla matkailuun (mukana yli 30 henkeä). Eikä brittien saarten "villi luonto" jaksa hirveästi napata. Lampaat olivat kuitenkin söpöjä.


Walesilaisia lampaita 

Mutta missä on Lontoo..?

Tällä blogilla on hämäävä nimi. Lontoolle ei tässä itseilmaisun kukkasessa ole paljoakaan sijaa. Paitsi ehkä siinä mielessä, että blogini osoittaa kuinka tällaisessa suuressa metropolissa voi elää täysin omassa pikku kuplassaan. Minulla ei yleisesti ottaen ole mitään käsitystä mitä tässä kaupungissa (tai maassa!) tapahtuu. Lontooni koostuu tienpätkästä asuin- ja opiskelupaikkani välissä. Jossain vaiheessa muutan blogini nimen heijastamaan paremmin napasentristä sisältöään. Tai sitten tapan sen. Toivoin kyllä aikoinaan kirjoittamaan ruvetessani että sisältö olisi jotenkin ollut, hm, asiallisempaa... ei tällaista ajatusvirtaa. Enkä edes ajatellut yleisöksi muutamaa tuttua ihmistä enempää. Mutta ilmeisesti raflaava nimi on houkutellut paljon laajemman lukijakunnan mitä odotin. Olisitteko muuten kovin suruisia jos lopettaisin blogini..?

Vakoojia ja bilehileitä

Jälleen kerran saan ihmetellä ihmeellistä maata nimeltä Iran. Samaan aikaan kun naapurini pähkäilee minkälaisia bilevaatteita ottaa mukaan kotikäynnille Teheraniin (matkan pääsyy: mummon hautajaiset) toinen iranilainen tuttavani sanoo, että idea pitää iranilaisisraelilainen "kahviaamu" (asuincollegen asukkien järjestämä brunssityyppinen tilaisuus) on iranilaisille asukeille vaarallinen koska tilaisuudessa saattaa olla hallituksen vakooj(i)a. Kahviaamussa teetä hörppinyttä iranilaista voidaan kuulema myöhemmin syyttää "saatanallisiin rituaaleihin" osallistumisesta ja vihollisen leiriin kuulumisesta. Tätä voidaan myös käyttää perhettä vastaan. No, loppujen lopuksi kyyninen tuttavani kuitenkin ilmestyi ko kahviaamuun, joten ehkä vaara ei ollut ihan niin dramaattinen kuin hän antoi ymmärtää. Heh, kahviaamun mainoksessa tosin kehotettiin ottamaan luotiliivivit mukaan. Täytyy sanoa, että iranilaisisraelilainen kahviaamu oli tarjoomuksiltaan erinomainen -ehkä kahviaamuista tähän mennessä paras.

Täällä on muuten teepaitakeli.

Argentiinanvenäläisiä ja italialaiskiinalaisia

Asuincollegessani törmää ihmisiin joilla on varsin monipuolinen kansallisuustausta. Tässä joitain mielenkiintoisimpia tapauksia: Argentiinanvenäläinen mies, joka puhuu hieman työväenluokkaistyyppisellä brittiaksentilla ja jolla on kolmen maan passi, yksi niistä Yhdysvaltojen. On muuttamassa pian Brasiliaan. Saksalaisruotsalaisbrittiläinen väikkäriä väsäävä nainen, joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kiinassa ja Japanissa (ja puhuu ko kieliä). Asuu nyt Lontoossa mutta opiskelee Italiassa sijaitsevassa yliopistossa jonne lentää säännöllisesti, mutta ohjaava opettaja on tietenkin Harvardissa jota täytyy aina välillä rapakon takana käydä tapaamassa... Italialaiskiinalainen tyttö, joka ei tosin puhu italiaa vaan englantia kotikielenään. Ja tietenkin kiinaa. Iranilaisjuutalainen nainen jolla oli myös bahai tausta (vähemmistöuskonto Iranissa). Jotenkin näin muistelin näiden tyyppien taustojen menevän. Sitten on vielä kaikenmaailman ranskalaisromanialaiset ja intialaisamerikkalaiset, jotka ovatkin jo aika standardiväkeä. Jotenkin sitä tuntee itsensä välillä aika tylsäksi tapaukseksi.

Sosiaalisesta kanssakäymisestä

Olen valittanut aiheesta ennenkin, mutta koska kyse on keskeisestä asiasta otan sen uudelleen esille. Nimittäin sosiaalisen kanssakäymisen. Tai sen puutteen. Tai sen pinnallisuuden. Olin juuri asuincollegessani järjestetyssä kulttuuri-illassa (teemana Intia/Nepal/Pakistan/Bangladesh), jossa samassa pöydässä istui ylivilkas ja supersosiaalinen naapurini ja juuri collegeen muuttanut puhelias uusiseelantilainen silmäkirurgi. Siinä sitä sitten chitchattailtiin sujuvasti ruokailun ajan, mutta kun tapahtuma on päättynyt porukka hajosi omille teilleen ja minun oli (jälleen) turha toivoa että sopisin mihinkään jengiin. En jaksa enää änkeä mukaan tuttavien keskusteluihin koska en selkeästikään kuulu porukkaan. Ehkä on vain uskottava: ei täällä mitään kavereita saa. Voi olla että "minun tyyppiseni ihmiset" eivät ole kovin sosiaalista väkeä ja siksi en koskaan törmää niihin joiden kanssa todella synkkaisi ja "normaalit" ihmiset puolestaan haistavat omituisuuteni mailin päähän...

Dokkari Brasilian presidentistä

Asuincollegessani kävi puhumassa brasilialainen dokkarintekijä nimeltä João Moreira Salles. Sillä on fiktiofilkkoja tekevä kuuluisampi veli. Samassa tilaisuudessa näytettiin tyypin dokkari Brasilian nykyisen presidentin Lula da Silvan vaalikampanjasta vuonna 2002. Lula vaikuttaa hyvin mielenkiintoisalta persoonalta -tsekatkaapa tyypin tausta! En kuitenkaan ymmärrä miten tuolla dokkarimiehellä meni 18 kk filkan editoimiseen. Jätti sen kaiken lisäksi amatöörimäisen ylipitkäksi. Vähemmälläkin olisi tullut moni pointti selväksi. Tyyppi puhui että seuraavaksi filkka lähtee leffafestareille. Mainitsi Cannesin -en tosin tiedä onko se hyväksytty sinne vai ei. Jos on, niin leikkaus ei ole selvästikään sisäänpääsykriteeri.

Hei, olen Kate Blanchett!

Vietin ensimmäisen täysin vapaan viikonloppuni Lontoossa kahden teatteriesityksen ja yhden stand up shown merkeissä (minua sponsoroitiin -muuten ei tietenkään olisi ollut varaa moiseen). Teatteri (varsinkaan draama) ei ole koskaan hirveästi napannut -eikä se oikein iskenyt nytkään, mutta tuo stand up show oli kyllä varsin tasokas. Suosittelen moiseen raahautumista jos Lontooseen satutte. Osa esiintyjistä oli todella virkistävän anarkistisia, mikä parin sisäsiistin draamanäytöksen jälkeen oli ihan mukavaa vaihtelua. Heh, yksi esiintyjistä heitti jostain syystä minun suuntaani kesken show:n "Hey, we've got Kate Blanchett here!" Alan nyt pikkuhiljaa uskoa, että jossain valossa ja kulmassa saatan muistuttaa ko näyttelijää koska tuo oli jo kolmas tai neljäs kerta kun minulle tuosta huomautetaan. Villiä. Itselle ei kyllä tule ensimmäiseksi mieleen Kate Blanchett kun katsoo naamavärkkiään peilistä (varsinkaan aamuisin).

Britit ovat arktisia eläimiä

Tässä maassa on yksi asia, joka menee minulta (ja näköjään monilta muiltakin pohjoismaalaisilta) täysin yli hilseen. Kyse on tietenkin talojen lämmityksestä. Tai siis sen puutteesta. Istuessani kirjoituspöytäni ääressä näpit kohmeisena ja tukka hulmuten (ikkunani ei oikein pidä tuulta), mieleni tekisi kirjoittaa jonkin paikallisen lehden kysymyspalstalle ja kysyä MIKÄ TÄTÄ MAATA VAIVAA?!? Eikö ihmisille mene päähän ettei tämä saari ole päiväntasaajalla? Että talot kannattaisi rakentaa niin, että niissä on kunnon eristykset kunnon ikkunoista puhumattakaan? Ja kunnon lämmityssysteemit? Yliopistollakin istun luennoilla ja seminaareissa usein takki päällä. Enkä ole ainoa. Ja montako kertaa olen kuullut heiton, että "sinähän olet (suomalaisena) tottunut tähän!". Johon vastaan, että en todellakaan ole tottunut siihen, että SISÄLLÄ pitää istua hanskat kädessä. Tämä maa on mainio esimerkki siitä kuinka vapaa kilpailu ja neoliberalistinen markkinatalous ei välttämättä tuota parhaimpia ratkaisuja (niin kuin joskus kuulee sanottavan). Kai joku olisi muuten jo älynnyt ryhtyä rakentamaan lämpimiä taloja ja kunnon lämmityssysteemejä, jotka varmasti olisivat sitten osoittautuneet suosituiksi ja tämä maa olisi nyt lämpimämpi paikka. Tai ehkä britit ovat vain niin karaistunutta porukkaa ja me vikisevät pohjoismaalaiset liian hemmoteltuja keskuslämmityksinemme ja tuplalasi-ikkunoinemme.