Iran sekoittaa pääni

Olen paikalliseen "graduuni" liittyen tehnyt hieman taustalukemista Iranista ja jutellut muutaman iranilaisen kanssa. Tämänhetkistä mielikuvaani Iranista voi nyt kuvailla yhdellä sanalla: sekava. Mitä pitäisi ajatella maasta, joka on täysin islamilainen valtio, mutta jossa pinnan alla tapahtuu kaikenlaista ei-niin-islamilaista. Naapurini valittaa että hän tuli Lontooseen turhaan (työt alkavatkin vasta viikon kuluttua) ja sen sijaan että hän voisi bailata Teheranissa tyyppi saa nyt tylsistyä Lontoossa... Toinen iranilainen tuttava puolestaan ei suostu vastaamaan meilitse lähettämiini kysymyksiin Iranista koska pelkää, että jotain kauheaa tulee tapahtumaan. Sanoi, että hän voi jutella kyllä, mutta hän ei kirjoita yhtään mitään... Aika mielenkiintoinen maa, etten sanoisi..

Selatessani artikkeleja Iranista netissä, törmäsin juttuun brittilehdessä, jossa oli aikalailla samoja pointteja ja viittauksia, joita oli taannoisessa esitelmässäni Politics of resistance -kurssilla. Kirjoittaja oli iranilainen toimittaja (kurssillani oli iranilainen toimittaja), ja juttu oli julkaistu jonkin aikaa esitelmäni jälkeen. Kuka tietää, ehkä olen inspiroinut ko tyyppiä. Tai sitten en. Täytyypä kaivaa tuon toimittajan meiliosoite, niin voin kysellä lisää Iranista (vaikka en tiedä kestääkö pääni enempää sekavuutta...).

Pahviseinän takana hihkutaan taas

Mukava mutta hieman kovaääninen iranilaisnaapurini on jälleen kotona. Nyt saan taas nauttia ko tyypin ja hänen kaveripiirinsä (myös ihan mukavia tyyppejä) naurunröhötystä useamman tunnin kerta-annoksina. Olen kuitenkin valitettavasti paatunut tosikko, jota alkaa useamman tunnin äänekäs ilonpito viereisessä huoneessa jossain vaiheessa ottaa hermoon. Ehkä minua vain harmittaa etten osaa nauttia elämästä ja siksi toisten nauru ei paljon itseä huvita. En kuitenkaan viitsi olla ilonpilaaja, joten menin tänään ostamaan itselleni korvatulpat. Tietenkin jos homma menee överiksi ja hölinä jatkuu keskiyön jälkeen olen valmis olemaan kohtelias valittaja.

Mutta milleköhän ne jaksavat aina nauraa? Miksi ihmiset ylipäätänsä nauravat? Ei minusta elämässä ole mitään hauskaa. Joskus öisin ihmettelen samaa asiaa, kun kuulen ihmisten palaavan juhlimasta iloisesti höröttäen. Milloinkohan olen viimeksi oikein tosissaan nauranut? Siitä täytyy olla vuosia.

Laskeskelin juuri tässä paljonko tässä kevätpuolella on tehtävää ja sain tulokseksi kuusi esseetä ja neljä esitelmää. Kesällä on sitten varsinaiset tentit ja paikallisen gradun kirjoittaminen. Tiivistä on...

Nappi kurssi (?)

Luulen, että valitsin aikalailla nappikurssin täksi kevääksi: Global civil society. Saattaa osoittautua paikallisen "gradun" väsäämisessä kullanarvoiseksi. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja proffakin on asiastaan innostunut. Eikä kuitenkaan ole liian vaekeaselekoosta. Lyhyt artikkeli aiheesta. Pääkurssistani -Contemporary Political Sociology -ei voi kyllä sanoa samaa. Mielenkiinnon tappaa viimeistään se, että kurssin vetäjän oma erikoisalue (työväenliike ja ammattiliitot) muodostaa kolmasosan koko vuoden kurssista.... SIIS VOIKO OLLA MITÄÄN TYLSEMPÄÄ? Enkä tiedä kuinka contemporarya tuo aihealue edes on.

Pohjoismainen suksee

Pohjoismainen ilta asuincollegessa meni aika lailla putkeen. Yleisö tuntui kovasti viihtyvän ja kuulin jonkun mainitsevan, että pistittepä riman tosi korkealle muille kulttuuri-illoille. Olen varma, että sukseen päätekijänä oli tuo islantilainen superorganisaattorimme (joka kaiken lisäksi paljastui aivan armottomaksi bailaajaksi). En kyllä erityisesti pitänyt kaikista ohjelmanumeroista, mutta musikaali, joka oli illan pääesitys, oli kieltämättä paikoin aika hauska. Tosin siitä johtuen, etten ollut ko tuotannossa mukana näytelmän Suomi kohta jäi erittäin lyhyeksi ja irralliseksi. Sen siitä saa kun ei jaksa/viitsi/halua/huvita itse osallistua homman tekemiseen. Osasyy osallistumattomuuteeni (flunssataudin lisäksi) oli varmaan käsikirjoittajakundi, josta en ollenkaan pitänyt. Niin, ja se, että minulla on yleensä sen verran erikoisia ideoita, että "seonhassuakunmiespukeutuunaiseksi" -tyylin kannattajat (jotka kuitenkin muodostivat suurimman osan musikaaliporukasta) eivät välttämättä innostu. Ja innostushan tuollaisissa talkoovoimin väsätyissä jutuissa on tärkeintä.

Islantilaista tehokkuutta

Minut puolipakkovärvättiin kuuntelijaksi Islannin suurlähettilään port talkiin täällä asuincollegessani. Suurlähettiläs kertoi kuinka islantilaisten firmoilla menee tosi hyvin ja kuinka ne valloittavat brittimarkkinoita ja ovat aivan yliedustettuina tällä saarella suhteutettuna maan kokoon. Tyyppi mietti mistä tämä mahtaa johtua ja mainitsi yhtenä mahdollisena selityksenä islantilaisten can do-ajattelun. Ja tehokkuuden. Täytyy sanoa, että jos asuincollegeni islantilaisista on mitään päätteleminen, niin aika tehokkaita ja can do-henkisiä näyttävät olevan. Pohjoismaisen kulttuuriviikonlopun järjestelyt ovat menneet eteenpäin kuin kone ja ihmisten mobilisointi yms on sujunut jouheasti ja islantilaiset ovat olleet käsittääkseni ydinryhmä järjestelyissä. Hommaa orkestroi nuori islantilainen Phd-opiskelijanainen (käsittääkseni yksinhuoltaja parilla kersalla), joka on aika vastaansanomaton organisoija. Juuri sellainen, joka tarvitaan, että tällainen kohtuullisen kokoluokan tapahtuma saadaan hoidettua. Ehkä islantilaisissa on sitä jotakin, jota tarvitaan bisneksen pyörittämiseen.

Islannin suurlähetystö on ystävällisesti lahjoittanut pohjoismaiseen tapahtumaan kiitettävän määrän islantilaista vodkaa sekä lentoliput Islantiin. Suomen suurlähetystö lahjoitti pari kirjaa (buu).. ;-)

Salaliittoteoriaa vai todellisuutta..?

Asuincollegessani piti tänään port talkin dokumentaristi/aktivisti, joka dokumentissaan (joka myös näytettiin) nostaa esiin hieman huolestuttavan seikan Yhdysvalloissa käytössä olevasta vaalien ääntenlaskemissysteemistä. Presidentinvaalien kannalta kriittisessä osavaltiossa Ohiossa (ja muistaakseni Floridassakin) on käytössä elektroninen ääntenlaskusysteemi, jota hoitaa yksityinen firma, jota vastaan monilla aktivisteilla ja varmaan muillakin on varsin vakavanoloisia epäilyksiä. Kuulema softa jota masiinat käyttävät on, hm, hieman viallinen. Ko lafka on kuulemma juuri ennen vaaleja käynyt asentelemassa patcheja joita viranomaiset eivät ole tarkastaneet ja joiden tarkoitusta ei näinollen tiedetä. Koska kyse on kuitenkin julkisesta asiasta -ääntenlaskuista ja vaaleista- tämän jo yksistään pitäisi herättää epäilyksiä. Kannattaisi varmaan myydä systeemi (ja niinhän sitä kai myydäänkin) diktatuureihin. Vaalitarkkailijat voivat sitten aivan rauhassa istuksia äänestystiloissa, koska homma kusee softapuolella...

En ole kyllä mikään salaliittoteoriafani, mutta kyllä muutaman kysymyksen minunkin kyyniseen mieleeni ko dokkari heitti.

Niin paljon taas tapahtuu joka paikassa, sekä täällä collegessa että yliopistolla, että olen ihan tärinässä. En saa keskityttyä mihinkään.

Esseepiinaa

Palautin eilen esseeni tuttuun tapaani viime tingassa ja aika lailla viimeistelemättöminä. Tämä siitä huolimatta, että olin uhrannut niihin ihan kiitettävän määrän aikaa ja vaivaa. Toisen esseen kohdalla kävi niin hassusti, että huomasin puolitoistatuntia ennen palauttamista että siitä puuttuu argumentti. Ja se ei ole noin yleisesti ottaen hyvä juttu LSE:ssä. Toisaaltamuttasittentaastoisaalta –jaarittelu ei kuulu meininkiin täällä, vaan se mitä arvostetaan on selkeä, hyvin perusteltu argumentti, joka iskee oikean suoran (tai vasemman jos kirjoittaja on vasenkätinen) lailla lukijan tajuntaan. Päädyin tuossa tilanteessa rakentamaan jonkinlaisen hätäapuargumentin kopipeistaamalla strategisiin kohtiin argumentin pätkiä, jotka sitten kokosin lopussa toivottavasti edes auttavasti uskottavaksi toteamukseksi. Tuntuu tyhmältä ajaa jotain asiaa josta ei oikeasti tiedä oikeastaan mitään. Huomasin tuota essee-ensiapua antaessani, että päädyin ajamaan varsin mielenkiintoisia ehdotuksia humanitaarisen intervention käytön oikeutuksesta (joka oli siis esseeni aihe). Implisiittisesti ehdotin mm. maailmanarmeijan perustamista ja väitin, ettei humanitaarinen interventio ole legitiimi mikäli kukaan ei halua uhrata sotilaitaan ja muita resurssejaan interventioon – tämä siitä huolimatta, että koko maailman mielipide ja YK:n turvallisuusneuvosto olisivat yksimielisesti intervention puolella.

Mielenkiintoista tietää minkälaista kommenttia noista esseistä tulee. I'll keep you posted.

Lontoon erakko

Kiitos kaikille vastanneille. :-) Hetken ajan tuli tunne, että kirjoitan blogiani tyhjiössä.

Pikkuhiljaa olen alkanut vakuuttua siitä, että Lontoossa voi tosiaan viettää vuoden näkemättä mitään, tutustumatta kehenkään (siis tuttuastetta syvemmin) ja puhumatta päivien aikana muutamia yksittäisiä lauseita enempää. Jotenkin säälittävää. Tämä on vähän kuin kotona Helsingissä: sosiaalinen elämä yhtä kuollut ja yhtä harvoin eksyn tiettyjen kadunpätkien ulkopuolelle. Ensi perjantaiksi olen saanut organisoitua kulttuuri-iltapäivän yhden tuttavan (ja sen kavereiden) kanssa. Eli yritystä kuitenkin on.

Koitan jossain vaiheessa muistaa ottaa kamerani mukaan ja näpsiä kuvia näistä muutamista kadunkulmista/paikoista joilla liikuskelen.

Huhuu?

Lukeeko tätä muuten kukaan?

Pohjoismaista kulttuuria

Täällä asuincollegessani järjestetään ensi (ei nyt) viikonloppuna pohjoismainen kulttuuritapahtuma, johon paikan toiseksi ainoana suomalaisena tunnen pakon osallistua. Siis järjestäjänä. Islantilaisia ja muita pohjoismaalaisia riittää kyllä. Joudun(pääsen) esiintymään pohjoismaiseen musikaaliin, jossa viikingit heiluvat eri maissa. Käsikirjoittaja (amerikkalainen) ei keksinyt mitään suomesta. Islantilainen pääjärkkääjä ehdotti jotain sauna-aiheista. Minä osallistuin lopulta sähköpostilistan keskusteluun jossa ehdotin, että ainahan suomalaiset voivat maata lavalla sammuneina (helppo näytellä). Tai sitten viikingit voisivat saapua pieneen kaupunkiin(kylään) nimeltä Nokia, jossa paikalliset palvovat paikallista jumaluutta: pientä kännykkää.. Jos jolla kulla on ehdotuksia antaa kuulua. Musikaali on siis "humoristinen" ja siinä käytetään pohjoismaista pop-musiikkia. Suomesta käsittääkseni Bomfunk MCn Freestyleria. En ole vuosiin kuunnellut oikein musiikkia enkä osannut tehdä mitään ehdotuksia (Freestyler ei ollut minun ehdotukseni).

Olen ollut sen verran kipeä ja muutenkin epämotivoitunut enkä ole jaksanut ottaa osaa tuohon kulttuuritapahtuman suunnitteluun enkä mihinkään muuhunkaan.

Onkohan tällä saarella jotenkin erityisen pirullisia flunssia, kun tämä omani ei tahdo lähteä millään (no, tietenkin jos ehtisi maata sängyssä voisi edesauttaa parantumista). Lisäksi tämä on jo toinen flunssani täällä oloni aikana. Hm. Tämä ei todennäköisesti kiinnosta ketään.

Flunssa -juuri oikeaan aikaan

Pari päivää sitten iskenyt flunssa ei tunnu hellittävän. Tietenkin tauti iskee silloin kun on kolmen esseen deadlinet samalla viikolla.. Yhteen sain lykkäystä, mutta tärkeimmän esseen on oltava valmis perjantaina. Oikeasti nyt pitäisi kyllä maata vain sängyssä eikä tehdä mitään, mutta minkäs teet.

Pelastakaa söpöt eläimet

Britit sitten rakastavat elukoita. Telkkarissa pyörii juuri superimelä paikallisen eläinsuojelujärjestö RSPCA:n mainos, jossa kehotetaan ihmisiä tukemaan niiden toimintaa kolmella punnalla kuukaudessa. Siinä söpöt koiranpennut loikkivat nurmikolla yms ja kertojaääni kertoo kuinka se ja se muppe on kokenut kovia. Tähän vielä päälle imelää musiikkia. Vastakohtana tälle mainokselle on toisen hyväntekeväisyysjärjestön mainos, jossa pyydetään ihmisiä lahjoittamaan 2 puntaa kuukaudessa puhtaan juomaveden ja viemäröinti-infrastruktuurin rakentamiseen kehitysmaihin. Melko lakonisesti todetaan, että niin ja niin monta lasta kuolee joka hetki puhtaan juomaveden puutteen takia. Mutta pörröiset eläimet on kyllä niin söpöjä.

ps. ruotsalainen opettaja löytyi. Meilasi ettei jatkoa esseen deadlineen ole luvassa.

Sottaiset englantilaiset (ja muutkin)

Olen tässä pitkään ihmetellyt, miksi englantilaiset sottaavat niin paljon julkisissa tiloissa. Esimerkiksi yliopistoni ylioppilaskunnan kahvila/baari on totaalinen kaatopaikka, jossa ihmisille näyttää muodostuvan ylivoimaiseksi esteeksi pahvisten kahvikuppiensa, voileipäkoteloiden muiden roskien pistäminen metrin päässä sijaitsevaan roskikseen. Muutenkin kaikenlaisia yleisiä tiloja luonnehtii yleinen kämäisyys ja nuhruisuus. 80-luvulla laitetut kokolattiamatot eivät auta asiaa. Osaako joku kertoa mikä paikallisia (ja muitakin) täällä oikein riivaa? Vai olenko minä vain yltiöhygieenisen (tai hygieniafasistisen saattaisi joku nenäkäs britti sutkauttaa) hyvinvointivaltion aivopesemä?

Mutta missä on ruotsalaisopettaja?

Olen mökkiytynyt asuincollegeni kirjastoon ja huoneeseeni kirjoittamaan esseitäni. Muutaman tutun olen nähnyt, muutamia sanoja vaihdettu, mutta muuten olen itsekseni nyhertänyt kolmen eri esseen kimpussa. Tavoilleni uskollisena melko tehottomasti tosin (jään aina lukemaan kirjoista ja artikkeleista mielenkiintoisia, mutta epäoleellisia kohtia). Olen koittanut tavoittaa yhtä yliopiston ruotsalaisopettajaa sähköpostitse koska haluaisin kovasti tietää oliko hänen pitämänsä kurssin esseen deadline 12 vai 14 tammikuuta (toivon todella, että se oli 14 pvä..). En ole kuitenkaan saanut vastausta, vaikka lähetin viestin jo aikaa sitten. Ko herra muistaakseni vakuutteli, että hänet saa kiinni loman aikana (vai puhuikohan se vain joulusta?) ja yleensä se myös vastaa nopeasti (johtuneeko siitä, että kirjoitan meilini ruotsiksi?). No, en ole voinut välttyä ajatukselta, että tyypille on tapahtunut jotain kauheaa tuohon Aasian tsunamiin liittyen. Ruotsin viranomaiset eivät ole antaneet minkäänlaista listaa kadonneista ruotsalaisista, joten todellakin tässä vain pohdiskelen tuota mahdollisuutta.

Taas täällä

Tällä kertaa lentovaihdot menivät nappiin, eikä tarvinnut viettää yötä lentokenttähotellissa. Törmäsin Amsterdamin kentällä jenkkiopiskelutoveriini syksyiseltä Politics of Resistance kurssilta (yksi niitä joiden kanssa eniten juttelin). Ko tyyppi oli tulossa Wienistä ja olimme menossa samaan koneeseen -ja kas kummaa: paikkamme olivat vierekkäin! Kertoi muuten olleensa vuoden töissä Kiinassa espanjankielisellä tv-kanavalla (kyllä!). Kotiin (koti??) päästyäni olin aivan rättipoikki. Elämä olisi kuitenkin ollut liian helppoa jos olisin päässyt suoraan koisimaan huoneeseeni: Alivuokralaiseni (amerikkalainen balettitanssija) oli nimittäin käsittänyt, että tulen takaisin vasta seuraavana päivänä.. No, asiat onneksi järjestyivät, sillä tyyppi oli jo saanut avaimet seuraavaan majapaikkaansa (huoneeseen samassa talossa, toisessa kerroksessa). Siirsimme sitten yhdessä -minä, tanssija, ja kummallinen nahkatakkihyypiönäyttelijämies- uskomattoman määrän tavaraa kerroksesta toiseen. Tuo näyttelijäkaveri puheli pompöösin kirjallisesti ja viljeli jatkuvasti kaikenlaisia älykkäitä mutta jotenkin teennäisiä sutkauksia. Kertoi seurustelleensa kahden suomalaistytön kanssa (ellen käsittänyt väärin) ja totesi, että suomalaisten sukunimet päättyvät joko "nen" tai "a".

Nyt pitäisi taas sopeutua elämään täällä. Ehdin tottua jo siihen, että ruokahuolto toimii, ja koko ajan on seuraa. Nyt olen taas ypöyksin.. (snif).

Ja kohta lähdetään taas..

Olen pysynyt blogin teemalleni uskollisena enkä ole vaivannut teitä päivityksillä elämästäni Helsingissä. Joulu meni ihan ok. Uusi vuosikin sujui kivasti (kiitos osallistuneille!). Olen kyllä nyt niin tottunut kotioloihin, ettei lähtö tunnu mitenkään erityisen kivalta. No, kaippa sitä taas nopeasti sopeutuu vallitseviin oloihin. Kolme esseetä pitäisi olla ensi viikolla valmiina.. No, on tässä vielä reilu viikko aikaa.. (Olen aloittanut jo kaksi joten tilanne ei ole katastrofaalinen).